Autismikirjon ja luovuuden yhteydet laajenevan ajattelun tehtävässä: spontaani ajatuksenkulku ja impulssikontrolli
1.01 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset57
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Autismikirjoon liitetään usein mielikuvia luovuudesta tai erityislahjakkuudesta, ja toisaalta myös mielikuvituksen puutteesta. Luovuuden ja kehityksellisten häiriöiden yhteyksiä on viime vuosina tutkittu enenevissä määrin, mutta tutkimustieto autismikirjon suhteen on yhä melko vähäistä ja ristiriitaista. Tutkimusten mukaan autismikirjoon saattaa kuitenkin liittyä kohonnutta luovaa potentiaalia, erityisesti omaperäisyyttä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää autismikirjon ja luovuuden yhteyttä, ja mahdollisesti taustalla vaikuttavia kognitiivisia mekanismeja. Tutkimuksessa tarkasteltiin tutkittavien luovaa potentiaalia divergenttiä eli laajenevaa ajattelua mittaavalla Alternate Uses Task -tehtävällä (AUT), jossa tutkittavien tuli keksiä uusia ja luovia käyttötarkoituksia tavallisille esineille. Ensinnäkin tutkin, onko spontaani ajatuksenkulku eli semanttisen aktivaation laajuus tekijä, joka välittää tai säätelee autismikirjon yhteyttä laajenevaan ajatteluun. Toiseksi tutkin, onko impulssikontrolli tekijä, joka säätelee autismikirjon yhteyttä laajenevaan ajatteluun.
Tutkittavat (n = 318) rekrytoitiin Prolific-palvelun kautta. Prolificin suodattimien avulla tutkimukseen kutsuttiin sekä autismikirjon henkilöitä että ihmisiä, joilla ei ollut autismikirjon tai aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) diagnoosia. AUT-tehtävän lisäksi tutkittavat tekivät spontaania ajatuksenkulkua mittaavan sana-assosiaatiotehtävän, jossa tutkittavien tuli kirjoittaa lähtösanasta ensimmäinen mieleen tullut sana, sitten jatkaa seuraavalla mieleen tulleella sanalla, ja niin edelleen. Impulssikontrollia puolestaan mitattiin go/no-go-tehtävällä, jossa tutkittavien tuli olla reagoimatta tiettyjen ärsykkeiden kohdalla. Lisäksi tutkittavat täyttivät kyselyt autismipiirteistä ja ADHD-piirteistä. AUT-tehtävästä saatiin selitettäviksi muuttujiksi subjektiivisesti mitattu luovuus sekä objektiivisesti mitattu omaperäisyys. AUT-tehtävässä ja sana-assosiaatiotehtävässä tutkittaville annettujen sanojen semanttista rikkautta manipuloitiin kahdella tasolla: semanttisesti köyhiin sanoihin liittyy vain vähän merkitykseltään läheisiä sanoja, rikkaisiin taas paljon. Näin voitiin huomioida semanttisen muistin ja impulssikontrollin toiminta. Lineaaristen sekamallien kiinteinä muuttujina olivat siten semanttinen rikkaus, ryhmä (autismikirjo vs. kontrolliryhmä), sekä ryhmän ja rikkauden yhdysvaikutus. Kovariaatteina puolestaan olivat ikä, koulutustaso, ideoiden määrä sekä ADHD-kyselyn pistemäärä.
Tutkimuksen tulosten mukaan autismikirjoon ei liittynyt huomattavaa kohonnutta luovaa potentiaalia, mutta ei myöskään heikentynyttä luovuutta. Tulokset eivät antaneet näyttöä siitä, että spontaani ajatuksenkulku välittäisi tai säätelisi autismikirjon yhteyttä laajenevaan ajatteluun. Sen sijaan tulokset antoivat viitteitä siitä, että impulssikontrolli saattaa olla tekijä, joka säätelee autismikirjon yhteyttä laajenevaan ajatteluun. Autismikirjon ryhmässä keskimääräistä heikompi impulssikontrolli yhdistettynä semanttisesti köyhään lähtösanaan johti laajenevan ajattelun tehtävässä omaperäisempiin vastauksiin kuin kontrolliryhmässä. On mahdollista, että impulssikontrollin heikkous mahdollistaa aktivaation leviämisen laajemmalle ja saattaa siten johtaa omaperäisempiin ideoihin. Tulokset tuovat uutta tietoa autismikirjon ja luovuuden yhteyksistä, ja niiden avulla voidaan laajentaa ymmärrystä ja mielikuvia autismikirjosta.