Konserniavustus rajat ylittävässä tilanteessa : Kotimaisuusvaatimus ja sijoittautumisvapaus korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa on tarkasteltu konserniavustusjärjestelmää ja sen hyödyntämistä rajat ylittävissä tilanteissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä. Konserniavustusjärjestelmää arvioidaan tutkielmassa erityisesti sen kotimaisuusvaatimuksen näkökulmasta, mutta tutkielmassa tuodaan vahvasti esille EU-oikeus tarkastelemalla SEUT 49 artiklan turvaamaa sijoittautumisvapautta suhteessa konserniavustusjärjestelmän kotimaisuusvaatimukseen.
Konserniavustusjärjestelmä on alun perin luotu vain kotimaisia tilanteita varten, mutta yritysten kansainvälistyessä sekä säädäntökentän monipuolistuessa EU-oikeuden sekä verosopimusoikeuden myötä uudenlaisia tulkintatilanteita on noussut esille. Tämän tutkielman tarkoituksena on systematisoida konserniavustusjärjestelmän oikeustilaa jäsentämällä oikeuskäytännöstä ilmeneviä tulkintaperiaatteita sekä myös tarkastelemalla EU-oikeuden vaikutusta.
Tutkielma on vero-oikeudellinen ja tässä hyödynnetään lainopillista eli oikeusdogmaattista tutkimusmetodia, jonka kautta pystytään selvittämään ja tulkitsemaan voimassa olevaa oikeutta. Tässä tutkielmassa keskitytään erityisesti konserniavustuslakiin ja siihen, miten konserniavustusta on oikeuskäytännössä sovellettu, kun tapauksessa on ollut kyseessä rajat ylittävä tilanne. Tutkielmassa konserniavustuksen kotimaisuusvaatimusta tarkastellaan suhteessa EU-oikeuteen ja erityisesti sijoittautumisoikeuteen, sillä näiden kahden välillä on havaittavissa selkeä jännite. Tämän lisäksi tutkielmassa pyritään asettamaan oikeuskäytännöstä ilmenevät tulkintalinjat osaksi laajempaa konserniverotuksen sekä myös verotuksen neutraalisuuden kontekstia.
Tutkielmassa läpikäydyn oikeuskäytännön perusteella on todettava, että konserniavustusjärjestelmä soveltuu kansainvälisiin, rajat ylittäviin tilanteisiin vain erittäin rajoitetusti. Kotimaisuusvaatimus on pysynyt vahvana periaatteena oikeuskäytännön perusteluissa läpi 2000-luvun yhdessä symmetrisen verokohtelun kanssa. EU-oikeuden vaikutus on tutkielman perusteella kasvanut, mutta sijoittautumisvapauden ja kotimaisuusvaatimuksen välinen jännite ei ole täysin yksiselkoinen. Nimittäin tutkielmassa esiteltyjen ratkaisujen perusteella voidaan todeta, että konserniavustusjärjestelmä mukailee EU-oikeudellisia perusperiaatteita, vaikka kotimaisuusvaatimus tosiasiallisesti rajoittaakin sijoittautumisvapautta.
Konserniavustusjärjestelmän tietynlainen jäykkyys kansainvälisissä tilanteissa on osittain korjaantunut vuonna 2021 säädetyllä konsernivähennyksellä, joka koskee lopullisten tappioiden hyödyntämistä. Tästä huolimatta konsernisavustusjärjestelmässä on huomattavissa selkeitä puutteita erityisesti verotuksen neutraalisuuden näkökulmasta, kun ulkomaiset konsernit asetetaan erilaiseen asemaan kuin täysin kotimaiset.