Urheiluseuraharrastamisen drop out -ilmiön ehkäisemisestä valmentajien näkökulmasta : Salibandy- ja jalkapallovalmentajien kokemuksia ja näkemyksiä
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nuorten sitoutumiseen ja lopettamiseen liittyviä tekijöitä urheiluseuraharrastamisessa valmentajien näkökulmasta. Lisäksi selvitettiin, miten valmentajat voivat vastata nuorten urheiluseuraharrastamisen drop out -ilmiöön. Tiedetään, että liikkuminen urheiluseuroissa vähenee murrosiässä. Tämä ilmiö on huolestuttava, sillä urheiluseuraharrastamisella on lukuisia myönteisiä vaikutuksia niin yksilöön kuin yhteiskuntaankin. Aihetta on tärkeää tutkia valmentajan näkökulmasta, koska valmentajan tiedetään olevan yksi merkittävä tekijä nuoren harrastamisen jatkuvuuden kannalta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin puolistrukturoitujen yksilöhaastatteluiden avulla. Tutkimukseen osallistui kymmenen valmentajaa eri puolilta Suomea, joiden valmennettavat olivat 11–15-vuotiaita. Valmentajista neljä valmensi jalkapalloa ja kuusi salibandya. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimuksen tulosten mukaan nuorten urheiluseuraharrastamiseen sitoutumista edistävät sosiaaliseen ympäristöön, toiminnan sisältöön ja joukkueen toimintakulttuuriin liittyvät tekijät. Myös valmentajien nimeämissä lopettamissyissä nousivat esille sosiaaliseen ympäristöön ja toiminnan sisältöön liittyvät tekijät resurssitekijöiden lisäksi. Valmentajat kokivat voivansa vaikuttaa sosiaaliseen ympäristöön ja toiminnan sisältöön ehkäistäkseen nuorten lopettamista urheiluseuraharrastamisessa.
Tutkimustulokset osoittavat, että sitoutumiseen, lopettamissyihin ja niiden ehkäisemiskeinoihin liittyvät tekijät kytkeytyvät pääosin samoihin teemoihin. Koska valmentajilla on mahdollisuuksia vaikuttaa nuorten harrastamisessa pysymiseen monin tavoin, pitäisi näitä keinoja hyödyntää entistä tehokkaammin. On kuitenkin tärkeää huomioida nuorten itsensä nimeämät lopettamissyyt sekä liikunnalle annetut merkitykset, jotta liikkumista tukevia toimia kohdistettaisiin oikealla tavalla.