Kuinka lastensuojelulain yhteydenpidon rajoitusehdot vastaavat perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä?
374.14 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Lastensuojelulaki turvaa sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta ylläpitää yhteyttä läheisiinsä. Yhteydenpito-oikeus on turvattu myös perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Tietynlaisissa tilanteissa tähän suojattuun oikeuteen joudutaan kuitenkin puuttumaan, mikä merkitsee samalla puuttumista lapsen ja tämän läheisten perus- ja ihmisoikeuksiin.
Perus- ja ihmisoikeuksiin puututtaessa rajoitustoimenpiteiden on täytettävä perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten lastensuojelun 62 ja 63 § vastaavat näitä rajoitusedellytyksiä sekä millaisia ongelmakohtia sääntelyyn ja sen soveltamiseen liittyy. Tutkielman tutkimusmetodi on lainopillinen, koska tavoitteena on tulkita ja systematisoida lastensuojelulain 62 ja 63 §:n sisältöä suhteessa perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin. Keskeisenä lähdeaineistona toimii perustuslain ja lastensuojelulain lisäksi perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö sekä eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntö.
Tutkielmassa havaitaan, että lastensuojelulain 62 ja 63 § vastaavat rakenteellisesti hyvin perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä. Merkittävät ongelmakohdat nousevat kuitenkin esiin säännösten soveltamistilanteissa. Ratkaisukäytännön perusteella voidaan todeta, että keskeiset haasteet liittyvät erityisesti suhteellisuusperiaatteen ja oikeusturvavaatimuksen toteutumiseen. Rajoituksia käytetään toisinaan tavalla, joka ei vastaa niiden tarkoitussidonnaisuutta, ja oikeusturvaan liittyvät menettelylliset puutteet estävät tietyissä tilanteissa sen toteutumisen kokonaan.
Havaintojen perusteella voidaan todeta, että keskeiset ongelmakohdat eivät liity sääntelyn rakenteelliseen puutteellisuuteen vaan sen soveltamiseen yksittäistapauksissa. Näin ollen rajoitusedellytysten merkitys korostuu erityisesti viranomaiskäytännössä. Olennaista on, että rajoitusten arviointi toteutetaan tapauskohtaisesti huolellisesti ja että oikeusturvan tosiasialliseen toteutumiseen kiinnitetään erityistä huomiota.