”Jotenkin sitä vaan oli pakko ulkoistaa juttu ja esittää vakuuttavaa.” : Luokanopettajien kokemuksia yhteiskunnallisten kriisien käsittelystä oppilaiden kanssa
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset26
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitetään luokanopettajien kokemuksia yhteiskunnallisten kriisien käsittelystä oppilaiden kanssa sekä heidän kokemuksiaan omista valmiuksistaan kriisien käsittelyyn. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten luokanopettajat kokevat puolueettomuuden opettajan työssä ja pyrkivätkö he itse pysymään puolueettomana yhteiskunnallisista kriiseistä puhuttaessa.
Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta luokanopettajaa. Luokanopettajat valittiin tutkimukseen maakunnan ja kokemusvuosien perusteella. Luokanopettajien kokemuksia yhteiskunnallisten kriisien käsittelystä analysoitiin fenomenografisen kuvion avulla. Luokanopettajien kokemia valmiuksia ja puolueettomuutta analysoitiin teemoittelemalla vastauksia.
Keskeisimmät tulokset osoittavat, että luokanopettajat kokivat suurta vastuuta yhteiskunnallisten kriisien käsittelyssä. Opettajat pyrkivät käsittelemään kriisejä ottaen huomioon oppilaiden ikätason, kulttuurillisen ja henkilökohtaisen taustan. Luokanopettajat kokevat valmiutensa yhteiskunnallisten kriisien käsittelyyn pääosin hyviksi, mutta kaipaavat varmuutta ja tukea kollegoilta ja virallisista ohjeistuksista. Luokanopettajat kokevat yhteiskunnallisten aiheiden käsittelyn haastavaksi, mutta yhteistä linjaa ei ole kuitenkaan siitä, mitkä aiheet ovat erityisen haastavia. Niin 2020-luvulla kuin 2000-luvun alussa opintojaan suorittaneet luokanopettajat eivät ole kokeneet opettajankoulutuksen tarjonneen riittäviä valmiuksia kriisien käsittelyyn. Kriisien käsittelyn sisällyttäminen opettajankoulutukseen voisi siten olla jatkossa perusteltua. Harva luokanopettaja on myöskään saanut tai hakeutunut aihetta koskeviin täydennyskoulutuksiin. Osa luokanopettajista kaipaisi enemmän virallisia ja yhteisiä kaupunkitasoisia ohjeistuksia kriisien käsittelyyn. Puolueettomuuden tavoittelu jakoi haastateltavia. Osa koki puolueettomuuden opettajan velvollisuudeksi, kun taas osa sanoi suoraan, että he eivät pysy puolueettomana tilanteissa, joissa ihmisoikeuksien puolustaminen on ristiriidassa puolueettomuuden kanssa.
Tutkimuksen tulosten perusteella luokanopettajat kokevat paljon vastuuta ja epävarmuutta yhteiskunnallisten kriisien käsittelystä oppilaiden kanssa. Tämä osaltaan selittyy sillä, että koulutus ei ole tarjonnut tarpeeksi valmiuksia aiheiden käsittelyyn, ja aiheiden käsittelyyn sisältyy niin paljon erilaisia huomioitavia asioita. Koulutuksen ja virallisten ohjeiden puutteellisuus on jouduttu korvaamaan kollegiaalisella tuella ja työkokemuksen tuomilla tiedoilla ja taidoilla. Tutkimuksen aihe tarjoaa laajentamismahdollisuuksia esimerkiksi haastateltavien määrää kasvattamalla, oppilaita ja aineenopettajia haastattelemalla ja kohdistamalla huomio erilaisiin kriiseihin, esimerkiksi ilmastokriisiin tai koronapandemiaan.