Suomalaiset taloyhtiöt kollektiivisen toiminnan näyttämönä : Pilotoiva haastattelututkimus valtio-opin kentällä
314.69 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset15
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin asiantuntijahaastatteluin, miten kollektiivinen toiminta ja yhteisresurssien hallinta toteutuvat suomalaisissa taloyhtiöissä. Taloyhtiöiden asujat koostuvat sekä osakkeenomistajista että vuokralaisista, jotka yhdessä muodostavat kunkin taloyhtiön sisäisen yhteisön. Nämä yhteisöt omistavat ja hallinnoivat merkittävää yhteistä omaisuutta, joka koostuu kiinteistöstä asuinrakennuksineen sekä yhteisistä tiloista ja irtaimistosta.
Laki antaa tietyt raamit taloyhtiöiden organisoitumiselle ja toiminnalle, mutta niiden sisälle mahtuu useita erilaisia käytäntöjä ja toimintamalleja, joista ei ole saatavilla kattavasti tutkimustietoa. Tämän tutkielman tavoitteena on toimia valtio-opillisena pilottitutkimuksena aiheen pariin ja sysätä kohti syvempää tutkimusta tulevaisuudessa.
Teoreettisena viitekehyksenä toimii kollektiivisen toiminnan teoria. Teoria sisältää kahdeksan suunnitteluperiaatetta ja kolme erilaista yhteisön jäsenen tyyppiä, joiden avulla on mahdollista arvioida yhteisöjen sisäistä organisoitumista ja yhteisresurssien hallintaa. Teoriaa on usein hyödynnetty laajempien yhteisöjen ja yhteisresurssien hallinnassa, mutta tämän tutkielman tarkoituksena on testata teorian soveltuvuutta pienemmässä mittakaavassa ja arvioida sen potentiaalista kykyä selittää taloyhtiöiden välisiä eroja yhteisresurssien hallinnassa. Lisäksi arvioidaan tulosten poliittista merkitystä.
Empiirisen aineiston hankkimiseksi haastattelin neljää asiantuntijaa. Jäsentelin aineiston teorian pohjalta muodostettujen alateemojen mukaisesti ja analyysivaiheessa hyödynsin tyypittelyä asiantuntijoiden näkemysten yhdistävien tekijöiden tunnistamiseksi. Lopuksi laadin tuloksista analyyttisen narratiivin, jota peilasin teoriaa vasten.
Teorian avulla oli mahdollista saada hyvä yleiskäsitys taloyhtiöiden sisäisestä toiminnasta. Aineiston perusteella ei voi vielä vetää suoraa johtopäätöstä teorian selitysvoimasta, sillä joistakin kysymyksistä asiantuntijoilla ei ollut tarkkaa tietoa, vaan vastaukset olivat valistuneita arvioita. Tätä selittää merkittävä diversiteetti taloyhtiöiden välillä.
Teorian selitysvoiman testaamiseksi tarvitsee jatkotutkimuksen suuntautua taloyhtiöiden sisälle. Aineiston perusteella taloyhtiöiden välisiä eroja selittäviä muuttujia voivat olla esimerkiksi koko, ikäjakauma tai taloyhtiön sijainti. Samoin ulkopuoliset tekijät, kuten kansainvälinen aseellinen konflikti tai alueen taloudellisen toimeliaisuuden hiipuminen, voivat olla selittäviä tekijöitä. Taloyhtiöt toimivat lisäksi yhteiskunnan mikrokosmoksina, jolloin asenteet voivat heijastua myös yhteiskunnalliseen toimintaan. Tällöin kansalaiskasvatus voisi lähteä ruohojuuritasolta ylöspäin. Valtio-opillinen tutkimus voi jalostaa tätä näkökulmaa.