Helsingin kaupunkipuuston istutuspotentiaalin, rakenteen ja saavutettavuuden analyysi paikkatietomenetelmien avulla
Ladataan...
3.85 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset11
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Puilla on merkittävä vaikutus kaupunkiympäristön ekologiseen kestävyyteen ja asukkaiden hyvinvointiin. Tässä tutkielmassa tarkastelen Helsingin keskustan puiden istutuspotentiaalia, latvuspeitteen rakennetta ja puuston sekä viheralueiden saavutettavuutta. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tunnistaa alueita, joilla puuston lisäämisellä olisi suurin myönteinen vaikutus kaupunkiympäristön laadun parantamiseen ja viherrakenteiden saavutettavuuteen.
Tutkimus perustuu paikkatietomenetelmiin. Aluksi teen yksinpuutulkintaa latvuspeitemallista ja kartoitan istutuspotentiaalia tutkimalla viheralueille sijoittuvia tyhjiä tiloja, jotka ovat otollisia puiden istuttamiselle. Seuraavaksi analysoin nykyisen puuston rakennetta tarkastelemalla erityisesti puiden korkeusjakaumaa. Lopuksi arvioin puuston sekä viheralueiden saavutettavuutta 3–30–300 -viitekehyksen avulla eli tutkin puiden näkyvyyttä, latvuspeitteen määrää ja alueellista jakaumaa sekä rakennusten etäisyyttä lähimpiin viheralueisiin.
Tulokset osoittavat, että puuston määrä, rakenne ja saavutettavuus vaihtelevat merkittävästi eri kaupunginosien välillä. Tiiviisti rakennetuilla keskustan alueilla latvuspeite jää vähäiseksi ja puuston saavutettavuus on monin paikoin heikompaa, kun taas puistoalueiden yhteydessä ja väljempään rakennetuilla alueilla puustoa esiintyy runsaammin ja yhtenäisemmin. Eniten istutuspotentiaalia esiintyy erityisesti alueilla, joilla esiintyy runsaasti avointa istutustilaa ja joilla puuston määrä on vielä suhteellisen vähäistä ja puusto on pääosin rakenteeltaan varhaisessa kehitysvaiheessa. Tulokset osoittavat myös, että korkean istutuspotentiaalin alueet eivät aina sijoitu samoille alueille, joilla puuston saavutettavuus on heikointa. Tämä korostaa sitä, että puuston lisäämisen mahdollisuudet riippuvat vahvasti olemassa olevan kaupunkirakenteen tiiviydestä ja viheralueiden määrästä.
Tutkielma osoittaa, että paikkatietopohjaiset analyysimenetelmät tarjoavat tehokkaan keinon kaupunkipuuston tarkasteluun ja kehittämistarpeiden tunnistamiseen. Puuston määrän lisäksi sen sijainti ja saavutettavuus ovat keskeisiä tekijöitä kaupunkivihreän tuottamissa hyödyissä. Tuloksia voidaan hyödyntää Helsingin kaupunkisuunnittelussa istutusten kohdentamiseen kriittisille alueille ja viherrakenteen kehittämiseen kohti tasapainoisempaa ja kestävämpää kaupunkiympäristöä.