”On tohtimista siinäkin että uskoo kaiken hyvään.” Enemmän-kuin-inhimillisen hoivan huomioita Eeva Åkerbladin runoproosateoksen Huolenpitoja kanssa
850.1 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset37
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassani asettaudun Eeva Åkerbladin runoproosateoksen Huolenpitoja (2022) lomaan tarkastellen teoksen runojen kanssa enemmän-kuin-inhimillistä toimijuutta ja yhteismuotoutuvaa hoivaa planetaarisen tunnun näkökulmasta. Aino-Kaisa Koistisen ja Sanna Karkulehdon muotoilema planetaarinen teoria nojaa posthumanismiin sekä ihmisen jälkeiseen etiikkaan, kuten myös feministis-posthumanistiseen uudelleenkuvittelun voimaan. Uudelleenkuvittelu Huolenpitojen ja planetaarisen ajattelun kanssa kykenee luentani mukaan kannustamaan enemmän-kuin-inhimillisen hoivan ja yhteismuotoutuvan toimijuuden paremmalle huomioimiselle sekä näin ollen myötätuntoisemman ja eettisemmän todellisuuden äärelle.
Kanssaluen teoksen vetisyyttä Astrida Neimaniksen muotoileman hydrofeminismin kastelemana. Hydrofeministinen ajattelu huomioi olioiden välisiä vetisiä suhteita sekä veden merkitystä kaikkea elävää yhdistävänä. Tämä Neimaniksen tutkimukseen pohjautuva ekofeministinen ajattelusuuntaus käsittelee ruumiillistumista planetaaristen kytköksien suhteena ja auttaa purkamaan subjektin liian eheiden ääriviivojen kuvitelmaa. Itsensä mieltäminen veden ruumiina hämmentää ajatusta kehoista irrallisina ja koherentteina yksilöllisinä subjekteina ja tuo esiin enemmän-kuin-inhimillisiä yhteyksiä luennassani. Vetisten ruumiiden huokoisuus ja kanssamuotoutuminen nousevat tärkeälle sijalle Huolenpitojen parissa.
Paneudun pohtimaan enemmän-kuin-inhimillistä hoivaa, yhteismuotoutuvuutta, vetisiä suhteita ja planetaarista tuntua teoksen kanssa lyriikantutkimuksellisten menetelmien kautta. Syvennyn eritoten teoksen rytmiin ja runokuviin. Tarkastelen teoksen lukemisen parissa koettua affektiivisuutta Siru Kainulaisen kehittelemän tuntutilan avulla. Sekä runojen rytmi että kuvat osallistuvat tiiviisti affektiivisen tuntutilan muotoutumiseen, jota runojen lukemisen parissa tapahtuu. Tapahtuu enemmän-kuin-inhimillistä yhteismuotoutuvaa toimijuutta tuossa lukemisen vuorovaikutuksellisessa tilanteessa.
Runojen tuntutilan suhdetta planetaariseen ajatteluun havainnoin tutkielmassani pintojen, veden ja levon myötä. Esitän Huolenpitojen osallistuvan monipuolisten ja -suuntaisten huolenpitoon limittyvien affektien luomiseen. Väitän näiden tuntutilojen sisältävän enemmän-kuin-inhimillistä hoivaa ja avaavan tarkkaavaisuutta sen suuntaan. Tarkkaavaisuuden ja havainnoinnin myötä avautuu mahdollisuus myös huomioivammalle enemmän-kuin-inhimilliselle yhteistyölle.
Keskustelen runojen kanssa oleviksi uusia planetaarisen tunnun säikeitä, jotka keskittyvät tohtimaan uskoa ”kaiken hyvään” tavoitteenaan vankistaa elämän säilyttämisen ja moninaisuuden suojelemisen hankkeissa auttavaa voimauttavaa iloa ja hoivaa, joita myös vastavuoroisesti näistä toimista kumpuaa.