Rokotteiden aiheuttamien vasta-aineiden monianalyytti-immunomääritys
Ladataan...
939.41 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset5
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Rokotteet ovat hallittu tapa tuottaa elimistöön immuunivaste jollekin antigeenille. Nykyisissä rokoteohjelmissa erityisesti vastasyntyneiden suojaksi raskaana olevat saavat DTaP-rokoteboosterin, josta aiheutuvasta immunovasteesta osa siirtyy sikiölle istukan kautta IgG-vasta-aineina. Rokotteet sisältävät yhä enemmän komponentteja, jonka takia on tärkeää rokotteiden tehokkuuden ja vaikutuksen seuraamiseksi kehittää määrityksiä, jotka voivat samanaikaisesti mitata rokotuksesta aiheutuvia useita eri vasta-aineita potilailla. Tämän työn tarkoituksena oli luoda uusi 8-osainen immunomääritysprotokolla vasta-aineiden mittaamiseen käyttäen kaupallista Luminex-virtaussytometriä, jonka oli tarkoitus havaita vasta-aineita monista DTaP-rokotteista löytyvään hinkuyskä-, kurkkumätä-, jäykkäkouristustoksiiniin, pertaktiiniin, rihmamaiseen hemagglutiniiniadhesiiniin, hemofilus b:n pintasokeriin sekä negatiiviseksi kontrolliksi luonnollisista infektioista aiheutuvat adenylaattisyklaasitoksiinin ja vain joissain rokotteissa esiintyvän fimbriae 2 & 3:n vasta-aineet.
Mitattavien vasta-aineiden antigeenit konjugoitiin magneettihelmien pinnalla oleviin karboksyyliryhmiin kovalenttisesti käyttämällä EDC-NHS-reaktiota. Helmen pinnalla olevaan antigeeniin sitoutuu näytteen vasta-aine, joka leimataan vuohen anti-human IgG:n ja fykoerythrinin kompleksilla. Magneettihelmiä on useita eri tyyppejä, jotka voidaan erottaa toisistaan niiden erilaisten sisäisten fluoresenssien avulla. Luminex-virtaussytometri mittaa näytekaivosta samanaikaisesti sekä sen sisältämät helmityypit ja laskee helmityypien pinnalle sitoutuneiden immunokompleksien keskiarvon. Tätä keskiarvoa verrattiin WHO:n refrenssinäytteestä saatuun standardikäyrään, josta pääteltiin tuntemattoman näytteen vasta-ainepitoisuus.
Tuloksia verrattiin kahden laboratorion Luminex-määrityksien tuloksiin. Useat eri helmet eivät aiheuttaneet merkittävää häiriötä toisiinsa. Määritys pystyi kvantifioimaan antigeenistä riippuen yli 88 - 98% näytteistä yhden referenssilaboratorion tulosten perusteella, sekä kykeni osoittamaan kvantitatiivisesti vasta-aineiden kasvun rokotteen jälkeen kaikista kahdeksan antigeenin vasta-aineista. Määrityksellä saadut vasta-ainetasot korreloivat keskimääräisesti hyvin (R2 = 0,84 - 0,99) toisten laboratorioiden tulosten kanssa, mutta tuloksissa oli laboratoriokohtaista systemaattista ja antigeenikohtaista eroa.
Määritysprotokollaa vielä validoidaan yhteistyössä Belgian valtiollisen kansanterveyslaitoksen kanssa referenssilaboratoriokäyttöön.