SLC26A7-geenivarianttiin liittyvä taudinkuva synnynnäisessä hypotyreoosissa
376.27 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Synnynnäisen hypotyreoosin geneettisiä syitä tunnetaan useita, mutta uusia syntymekanismeja löydetään edelleen. SLC26A7 on yksi viimeisimpiä tunnistettuja dyshormogeneettisen synnynnäisen hypotyreoosin aiheuttajageenejä. SLC26A7-geenin tarkkaa vaikutusta kilpirauhasessa ei kuitenkaan vielä tunneta. Tässä syventävässä opinnäytetyössä kuvataan seitsemän perhettä, joissa synnynnäistä hypotyreoosia sairastavilla lapsilla ilmeni SLC26A7- geenin patogeeninen c.1893delT (p.Phe631LeufsTer8) -variantti. Opinnäytetyön tarkoituksena on karakterisoida SLC26A7-geenivariantin esiintyvyyttä ja fenotyyppiä suomalaisessa väestössä. Aineistona toimi synnynnäisten kilpirauhassairauksien tutkimuskohortti. Tietoa kerättiin haastatteluilla, ja potilasasiakirjoista. Laskimoverinäytteistä mitattiin kilpirauhaskokeet (TSH-, T4v-, T3v-, Tg-) sekä kilpirauhasen autovasta-ainepitoisuudet (TPOAb- ja TgAb-). Geenianalyysit tehtiin DNA:sta Sanger- tai eksomisekvensoinnilla. Tulostemme perusteella SLC26A7-geenin c.1893delT (p.Phe631LeufsTer8) -variantti on yleinen perinnöllisistä dyshormogeneettistä synnynnäistä hypotyreoosia aiheuttava mutaatio Suomessa. Tutkimukseen osallistuneista 25:stä perheestä 7:ssä eli 28 %:lla havaittiin SLC26A7- geenin c.1893delT (p.Phe631LeufsTer8) -variantti. Muita SLC26A7-geenivariantteja ei havaittu. Synnynnäistä hypotyreoosia sairastavat olivat variantin suhteen homotsygootteja, poikkeuksena yksi heterotsygootti. Hypotyreoosi ilmeni homotsygooteilla vaikeana ja struumaa ilmeni yli puolella (55 %). Lisäksi SLC26A7-geenivariantin suhteen homotsygooteilla ilmeni kasvojen ja hampaiden alueiden poikkeavuuksia taustaväestöä useammin, joka saattaisi viitata SLC26A7-geenin merkitykseen hampaiden ja kasvojen alueen kehityksessä. Tulokset tarkentavat synnynnäisen perinnöllisen dyshormogeneettisen hypotyreoosin diagnostiikkaa ja seulontaa sekä lisäävät ymmärrystä SLC26A7-geenin merkityksestä synnynnäisessä hypotyreoosissa.