Tehokkuutta perus- ja ihmisoikeuksien kustannuksella? : Perus- ja ihmisoikeuskieltäytymisperusteen asema ja soveltamisedellytykset eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä
Ladataan...
790.13 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän metodiltaan lainopillisen tutkielman tarkoituksena on selventää perus- ja ihmisoikeuskieltäytymisperusteen asemaa ja soveltamisedellytyksiä Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden välisessä rikoksentekijöiden luovuttamisjärjestelmässä. Tämä järjestelmä perustuu neuvoston puitepäätökseen eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (2002/584/YOS), ja se on Suomessa implementoitu laiksi rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (1286/2003).
Suurin osa EU:n jäsenvaltioista sisällytti omiin kansallisiin implementointilakeihinsa perus- ja ihmisoikeuskieltäytymisperusteen, vaikka tällaista ei ole lainkaan alkuperäisessä puitepäätöksessä. Näiden kansallisten säännösten pätevyys olikin pitkään epäselvää. EU-tuomioistuin antoi asiaa koskevan ennakkoratkaisun vuonna 2016 tapauksessa yhdistetyt asiat C-404/15 ja C-659/15 PPU Aranyosi and Căldăraru, jossa se loi asiaa koskevan oikeusohjeen. Tuomioistuin jatkojalosti tätä oikeusohjettaan puolestaan tapauksessa C-216/18 PPU LM.
Tutkielma jakautuu karkeasti kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa selvitetään ja osoitetaan EU-lainsäätäjän omaksuman lainsäädäntöratkaisun ongelmallisuus ja toisessa osassa puolestaan analysoidaan EU-tuomioistuimen antamaa oikeusohjetta. Tutkimuksen pääpaino on kuitenkin EU-tuomioistuimen antaman oikeusohjeen soveltamisedellytyksissä ja tämä analyysi tehdään Suomen näkökulmasta. Loppupäätelminä voidaan todeta, että EU-tuomioistuimen oli annettava nämä ennakkoratkaisut tasapainottaakseen jännitteistä tilannetta kansallisten oikeusjärjestysten ja EU-oikeuden välillä. Oikeusohjetta voidaan pitää pääosin onnistuneena, joskin todellinen ongelma on EU:n monessa mielessä ongelmallisessa perus- ja ihmisoikeuksien suojajärjestelmässä.
Tutkielman lähdemateriaalina on käytetty laajasti kotimaista ja kansainvälistä EU-rikosoikeudellista kirjallisuutta, lainsäädäntöjen valmistelumateriaaleja sekä Eurooppa-tuomioistuinten oikeuskäytäntöä. Yksittäiset EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisut ovat merkittävässä roolissa tutkimuskysymysten tarkastelussa.