Urheilutoiminnan yhtiöittäminen erityisesti sallitun verosuunnittelun ja veronkierron välisen rajanvedon näkökulmasta : Kahden miehen yhtiö

Abstract

Tutkielman aiheena on urheilutoiminnan yhtiöittäminen, kun yhtiössä osakkaina on kaksi itsenäisesti toimivaa yrittäjää. Tutkielmassa haetaan vastausta siihen, milloin ja millä ehdoin yhtiöittäminen on sallittua ja minkälaisia seikkoja yrittäjien on otettava huomioon harkitessaan yhteisen yrityksen perustamista. Aihetta tarkastellaan pitkälti urheilijan näkökulmasta ja siten tutkielma on teemaltaan urheiluoikeudellinen. Tutkielman tutkimuskysymyksiin haetaan vastausta kuitenkin vero-oikeuden yleisistä opeista ja vero-oikeudellisesta materiaalista. Urheiluoikeuden kehitykselle tyypilliseen tapaan tutkielma vastaa käytännöntilanteessa syntyneeseen ongelmaan.

Aihetta lähdetään tarkastelemaan urheilijan verosuunnittelun näkökulmasta ja tavoitteena on tunnistaa urheilijan verosuunnittelun keinot suomalaisessa oikeusjärjestyksessä. Kaikkia urheilijoita koskevat tuloverolain 116 a-c §, jotka mahdollistavat urheilutulojen jaksottamisen. TVL:n tarjoama mahdollisuus ei kuitenkaan ole riittävä kaikille Suomessa verovelvollisille urheilijoille, jolloin urheilijalla voi olla kannustin yhtiöittää toimintaansa.

Elinkeinonvapaus takaa jokaiselle vapauden harjoittaa elinkeinoa ja valita sen muoto. Siten myös yritysmuodon valinta kuuluu perustuslain 18 §:n takaamiin vapauksiin. Urheilutoiminnan yhtiöittämiseen on kutienkin suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa suhtauduttu pidättyväisesti johtuen urheilemisen korostetun henkilökohtaisesta luonteesta. Tähän tuli kuitenkin muutos 2010-luvulla, josta lähtien urheilutoiminnan yhtiöittäminen on ollut hyväksyttyä tiettyjen ehtojen täyttyessä. Urheilijan ja tämän yhtiökumppanin toiminnan luonteesta riippuu se, mikä yhtiömuoto on kannattavin valinta. Urheilutoimintaa harjoitettaessa osakeyhtiön lukuun on kuitenkin otettava huomioon verotusmenettelylain 28 §:n yleinen veronkiertosäännös sekä työpanososinkoon liittyvä sääntely.

Lähtökohtaisesti urheilutoiminnan yhtiöittäminen on tiettyjen ehtojen täyttyessä sallittua myös silloin, kun toiminnassa on mukana urheilijan lisäksi toinen elinkeinotoimintaa harjoittava osakas. Toisen osakkaan mukaantulo voi kuitenkin aiheuttaa verotuksellisia ongelmia erityisesti, kun yrittäjien työpanosten suhde on epätasapainossa. Kun toinen yrittäjä tuo yhtiöön moninkertaisesti tuloja verrattuna toiseen, halutaan tämä todennäköisesti ottaa huomioon yhtiön varojen jaossa. Työpanos voidaan huomioida suurempana osingonjakona, jolloin kysymys on työpanososingosta, jonka verotus ei eroa palkanmaksusta. Mahdollista myös on järjestää osakkeiden omistussuhteet vastaamaan työpanosten suhdetta. Kolmantena mahdollisuutena on holdingyhtiöjärjestelyn hyödyntäminen.

Urheilutoiminnan yhtiöittäminen kahden miehen yhtiöön on siis oikeusjärjestyksessämme mahdollista, mutta ei välttämättä verotuksellisesti kannattavaa, kun yrittäjien työpanokset eivät ole tasaiset. Kun toiminta on suhteellisen suurta, voi holdingyhtiöjärjestely kuitenkin tarjota yrittäjien kannalta mielekkään vaihtoehdon yritystoiminnan järjestämiseen.