Päämiehen tahdonilmaisujen merkitys edunvalvonnassa

Abstract

Tutkielman tavoitteena on tarkastella täysi-ikäisen päämiehen tahdonilmaisujen erilaisia muotoja ja merkitystä edunvalvonnan aikana. Tutkimuskysymyksinä ovat, mikä merkitys täysi-ikäisen päämiehen tahdonilmaisuille on edunvalvonnassa annettava, ja missä muodossa päämiehen tahdonilmaisuja voi esiintyä. Pohdittavaksi tulevat niin päämiehen taloudellisten asioiden ja henkilöä koskevien asioiden hoito kuin edunvalvontavaltuutukseen ja yksityisoikeudelliseen valtuutukseen liittyvät erityispiirteet. Koska päämiehen tahdonilmaisujen painoarvo on voimakkaasti sidoksissa tämän ymmärryskykyyn, käydään myös kattavasti läpi päämiehen oikeudellisen toimintakyvyn arviointia eli toisin sanoen sitä, miten päämiehen erilaiset sairaudet vaikuttavat tämän toiminta- ja ymmärryskykyyn. Edunvalvontaa ja sen sääntelyä peilataan järjestelmään vaikuttaviin perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin. Metodillinen lähtökohta on lainopillinen. Lisäksi turvaudutaan pienimuotoisesti oikeusvertailuun, jotta voidaan kartoittaa, millaisia vaihtoehtoja Suomessa omaksutuille edunvalvontaoikeudellisille sääntelyratkaisuille on olemassa. Johtopäätöksenä todetaan, että päämiehen tahdon huomioiminen nojaa viime kädessä edunvalvojan tapauskohtaiseen harkintaan. Edunvalvontaa koskevan sääntelyn muuttaminen vastaamaan täysin perus- ja ihmisoikeuksien mukaista ihannetilannetta ei ole käytännössä realistista resurssipulan ja kolmannen oikeusvarmuuteen liittyvien ongelmien vuoksi. Sen sijaan holhoustoimilakiin esitetään de lege ferenda pienempiä muutoksia, joilla nykytilannetta voitaisiin selkeyttää ja päämiehen asemaa parantaa.