Suomalaisen sosiologian dekolonisoinnin tilanne, haasteet ja mahdollisuudet : Sosiologian opettajien ymmärrys dekolonisaatiosta ja sen toteutuminen suomalaisessa sosiologian opetuksessa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen dekoloniaalisten lähestymistapojen ymmärtämistä ja soveltamista suomalaisessa sosiologian opetuksessa. Sosiologian tieteenalan dekolonisaatiosta käydään kansainvälisesti kiivasta keskustelua, mutta aiheesta on tehty hyvin vähän tutkimusta Suomessa. Tutkimukseni pohjautuu seitsemän suomalaisessa yliopistossa opettavan sosiologian opettajan haastatteluaineistoon, jota analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Teoreettisena viitekehyksenäni toimivat post- ja dekoloniaaliset teoriat sekä euro- ja metrosentrismin kritiikki sosiologiassa. Peilaan dekoloniaalisten näkökulmien asemaa suomalaisen sosiologian kentässä sekä suhteessa kansainväliseen tutkimuskeskusteluun, että suomalaisen sosiologian erityispiirteisiin. Tutkimukseni osoittaa, että post- ja dekoloniaaliset teoriat ovat rantautuneet Suomeen vaiheittain 1990-luvulta 2010-luvulle, tyypillisesti kulttuurintutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen välityksellä. Sosiologian opettajien ymmärrys dekoloniaalisuudesta on monitasoinen ja refleksiivinen. He näkevät dekoloniaalisuuden pääosin tietoteoreettisena käsitteenä ja käytäntönä, joka haastaa sosiologiassa vakiintuneet käsitykset tiedon tuottamisesta, institutionaalisista rakenteista ja yhteiskunnallisten ilmiöiden tulkinnasta. Opetusfilosofiset lähestymistavat vaihtelevat: refleksiivisiksi ja konstruktivistisiksi tunnistamani näkökulmat pitävät dekoloniaalisuutta yhtenä teoreettisena näkemyksenä muiden joukossa, kun taas emansipatorisiksi ja kriittisiksi lähestymistavoiksi tunnistamani näkökulmat näkevät sen periaatteena, joka voi uudelleensuunnata koko opetuksen sisällön ja menetelmät. Dekoloniaalisten näkökulmien integroiminen sosiologian opetukseen näyttäytyy sekä mahdollisuutena että haasteena. Opettajat kokevat dekolonisaation tärkeänä, sillä se voi rikastuttaa tieteenalaa ja tuoda esiin moninaisia tiedon tuotantotapoja. Haasteita aiheuttavat erityisesti sosiologian eurosentrinen historia, joka ilmenee esimerkiksi euro- ja metrosentrisinä teksteinä. Muita haasteita ovat kielelliset rajoitteet, paikallisen ja globaalin näkökulman välinen jännite sekä asenteet ja akateemiset käytännöt, jotka ylläpitävät eurosentrisiä tiedontuotantotapoja. Merkittävänä havaintona aineistossa nousi esiin Suomen oman koloniaalisen historian ja nykyisyyden riittämätön käsittely sosiologian valtavirrassa. Esimerkiksi saamelaiskysymys ja muiden vähemmistöjen asema on jäänyt marginaaliseksi tutkimuskohteeksi. Tämä kuvastaa laajempaa ilmiötä, jossa pohjoismainen koloniaalinen perintö on jätetty vähemmälle huomiolle sosiologisessa tutkimuksessa.