Valtioiden rajat ylittävä rahoitusleasing ainesosa- ja tarpeistosuhdetta koskevan opin näkökulmasta

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee ainesosa- ja tarpeistosuhdetta koskevaa oppia ja rahoitusleasingiä. Käyn tutkielmassa läpi rahoitusleasingin ja ainesosa- ja tarpeistosuhteen ominaisuuksia Suomen oikeudessa, ja selvitän niiden käytännön vaikutuksia. Tutkittuani Suomen oikeutta, käsittelen Ruotsin ja Saksan oikeuksien malleja rahoitusleasingistä ja ainesosa- ja tarpeistosuhteesta. Tutkin kyseisiä malleja, ja vertailen niiden käytännön vaikutuksia Suomessa omaksuttuihin ratkaisuihin. Pyrin vertailun avulla hahmottamaan rahoitusleasingin ja ainesosa- ja tarpeistosuhteen eroista aiheutuvia käytännön ongelmia rajat ylittävässä vaihdannassa.

Näiden aiheiden jälkeen esittelen erilaisia mahdollisia keinoja tutkielmassa esiin tulleiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tuon esiin kolme mielestäni potentiaalisinta vaihtoehtoa, kansainväliset esinetyyppikohtaiset sopimukset ja rekisterit, ”grace period”-mallin ja kansallisten lakien kehittämisen.

Tutkielman tarkoitus on havainnollistaa rajat ylittävään vaihdantaan liittyviä ongelmia rahoitusleasingin ja ainesosa- ja tarpeistosuhteen osalta. Tutkielma rajoittuu Euroopan alueelle, mutta ongelmanratkaisukeinoja voi olla mahdollista hyödyntää laajemminkin.

Tutkimusmetodi on lainopillinen, ja siinä on viitteitä sekä teoreettisesta että käytännön lainopista. Tutkielmassa hyödynnetään myös oikeusvertailun keinoja.

Tutkielmassa ilmenee, että rajat ylittävään vaihdantaan liittyy ongelmia rahoitusleasingin sekä ainesosa- ja tarpeistosuhteen osalta. Ongelmia voi liittyä erityisesti vaihdantaan Saksan ja Suomen välillä. Kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi on erilaisia keinoja, mutta nopeimpana vaihtoehtona vaikuttaisi tutkielman perusteella olevan jo olemassa olevien kansallisten lakien kehittäminen.