Sokeriruoko ja mango: Seksuaalisuuden kasvimetaforat karibialaisessa kirjallisuudessa

Abstract

Sokeriruoko ja mango: Seksuaalisuuden kasvimetaforat karibialaisessa kirjallisuudessa

<p>Karibialainen kirjallisuus hyödyntää runsaasti kasvimetaforia. Erityisesti sokeriruoko ja mango esiintyvät usein seksuaalisuuden kuvauksissa, jolloin niiden ominaisuudet ja historia rakentavat seksuaalisuutta, eivät vain heijasta sitä. Kirjallisuusantologian <i>Caribbean Erotic </i>(2010) runot sekä Oonya Kempadoon romaani <i>Buxton Spice </i>(1998) ovat artikkelissa lähemmän tarkastelun kohteina. Niissä erityisesti sokeriruoko assosioituu orjuuden historian takia kärsimykseen ja negatiivisiin tunteisiin, kun taas mango on selkeämmin seksuaalisen nautinnon hedelmä. Vertauksien sokeriruoko ja mango ovat kielellisten ilmaisujen lisäksi aktiivisia seksuaalisuuden toimijoita ja säätelijöitä, joilla on oma kielellisen diskurssin ulkopuolinen todellisuutensa. Rita Felskin (2015) mukaan kehitelty postkriittinen luenta voi orientoida lukijan kokemaan teosten seksuaalisuuden intiimissä yhteydessä karibialaiseen luontoon ja maisemaan. Näin kasvimetaforien luenta voi synnyttää uudenlaisia, ekologisia orientaatioita, jotka liikuttavat lukijaa, tuntevaa subjektia.</p>

<p>

</p><p>Abstract</p>

<p>Sugarcane and mango: Sexuality orientated by plant metaphors in Caribbean Literature</p>

<p>The rich Caribbean flora features heavily in literary imagery found in fiction from and about the region. Particularly the two colonized and domesticated plants, sugarcane and mango, are frequently used to portray sexuality, sex and desire. In doing so, Caribbean flora not only lends its expressive power to literary purposes, but also actively regulates what can be articulated into existence. The literary anthology, <i>Caribbean Erotic </i>(2010), along with Oonya Kempadoo’s 1998 novel, <i>Buxton Spice</i>, are at the centre of this reading of Caribbean flora, here understood to have extra-discursive agency thereby challenging poststructuralist notions of subjectivity as exclusively human. This type of postcritical reading, as fashioned after Rita Felski (2015), embraces experiences, affects and sensations brought on by sexuality and sex envisioned through flora, no longer seen as a mere backdrop but an active agent. A conscious reading of flora as something that orientates us by way of metaphors is intimately tied to Caribbean nature and landscape in and from which the sexual subject lives and experiences. Orientating oneself around the text through plants like sugarcane and mango may give us an idea of flora as an active agent regulating, guiding, and enabling sexuality more than we perhaps have previously given it credit for. </p>