Suomen alueellisen elinvoiman erot väestö- ja taloustekijöiden näkökulmasta

Abstract

Suomen kuntien alueelliset elinvoimaerot ovat keskeinen teema aluekehityksen tutkimuksessa, ja niihin vaikuttavat sekä väestölliset että taloudelliset tekijät. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan näitä eroja kuntatasolla väestö- ja talousindikaattorien näkökulmasta.

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida, millaisia alueellisia eroja Suomen kunnissa esiintyy sekä selvittää, miten väestötekijät ja taloudelliset tekijät liittyvät toisiinsa osana alueellista elinvoimaa.

Tutkimus perustuu Tilastokeskuksen kuntatason aineistoon vuodelta 2023. Väestöllistä elinvoimaa tarkastellaan väkiluvun muutoksen, nettomuuton ja työikäisen väestön osuuden avulla, ja taloudellista elinvoimaa työllisyysasteen, tulotason ja yritystiheyden pohjalta. Menetelminä käytetään kuvailevaa tilastollista analyysiä sekä Pearsonin korrelaatioanalyysiä.

Tulokset osoittavat, että kuntien välillä on merkittäviä eroja sekä väestö- että talousindikaattoreissa. Väkiluvun muutos on vahvasti yhteydessä nettomuuttoon, mikä korostaa muuttoliikkeen keskeistä roolia alueellisessa kehityksessä. Taloudellisista muuttujista työllisyysasteen ja tulotason välillä havaitaan selvä positiivinen yhteys. Sen sijaan väestö- ja talousmuuttujien väliset yhteydet ovat osittain heikompia, mikä viittaa siihen, että alueellinen elinvoima muodostuu useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Tulosten perusteella alueellinen elinvoima Suomessa kytkeytyy keskeisesti väestödynamiikkaan ja työmarkkinoiden toimivuuteen, mutta sitä ei voida selittää yksittäisten muuttujien avulla. Tutkimus tuo esiin alueellisen kehityksen eriytynyttä luonnetta kuntatasolla ja tarjoaa pohjaa jatkotutkimukselle.