Alkoholistiperheessä kasvaminen lapsikertojan silmin Kreetta Onkelin romaanissa Ilonen talo

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen Kreetta Onkelin romaania Ilonen talo (1996) ja sen lapsikertojaa. Teos seuraa Tomperin perheen arkea viidentoista vuoden ajan, keskittyen perheen äidin alkoholismiin ja hänen kahden tyttärensä selviytymiseen turvattomassa ympäristössä. Tapahtumat kerrotaan nuoremman tyttären, Ruutin, kertomana, ja lapsikertoja nousee tutkielmassani keskiöön. Tutkin, miten lapsen näkökulma vaikuttaa niin kerronnan rakentumiseen kuin myös lukijan tulkintaan. Lapsikertojaa tutkiessani hyödynnän sekä klassisen että jälkiklassisen narratologian käsitteitä, joiden avulla tarkastelen kerronnan rakennetta ja lukijan roolia. Lukijan roolia tutkiessani tukeudun reseptiotutkimukseen ja etenkin Wolfgang Iserin teokseen The Act of Reading (1978). Tutkielmani osoittaa, että lapsikertoja jättää kerrontaan aukkoja etenkin kognitiivisten ja kielellisten rajoitusten takia. Kerrontaan jäävät aukot siirtyvät lukijan täydennettäviksi, jolloin merkitykset rakentuvat lukijan tulkinnan kautta. Kertojan kasvaessa myös kerronta muuttuu kuvailevammaksi, eikä nuoren iän tuomat rajoitteet enää samalla tavoin ohjaa kerrontaa. Alkoholismi nousee niin teoksen kuin tutkielmani keskiöön. Tarkastelen, kuinka lapsikertoja kuvaa ympärillään tapahtuvaa alkoholin ongelmakäyttöä ja kuinka addiktion ylisukupolvisuus näkyy teoksessa. Esitän, että teos rikkoo alkoholismista kertovan kirjallisuuden traditioita nostamalla keskiöön naisten alkoholismin.