Huonon sotilaallisuuden kuvaus henkilöhahmojen avulla Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas

Abstract

Tutkielmassani tutkin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan (1954) henkilöhahmoja ja sitä miten he edustavat “huonoa” ja “hyvää sotilaallisuutta”. Tuntematon sotilas keskittyy seuraamaan konekiväärikomppaniaa ja sitä johtavia luutnantteja, vänrikkejä ja alikersantteja jatkosodan aikana. Juuri hahmojen määrän ja monipuolisuuden vuoksi keskittyminen hahmoanalyysiin- ja tulkintaan on kiinnostavaa. Tutkielma hyödyntää James Phelanin narratologista teoriaa teoriakehyksenä. Koska romaanin päähenkilö ei ole vain yksittäinen henkilö vaan kollektiivi (konekiväärikomppania), keskityn tutkimuksessani vastapareihin. Eniten tarkastelen alikersantti Lehtoa ja sotamies Riitaojaa, ja sitä miten he peilaavat toisiaan ja miten heidän välisensä dynamiikka toimii. Hyödynnän tällöin Phelanin teoriaa, kun tulkitsen, miten ja miksi hahmot ovat joko “hyviä” tai “huonoja” sotilaita – avaan hahmot ja tarkastelen heitä jokaisen kolmen tason avulla (mimeettinen, temaattinen, synteettinen). Vertaan Lehtoa ja Riitaojaa myös tulkintani “hyviin” sotilaisiin, vänrikki Koskelaan ja alikersantti Rokkaan, ja vertailen heitä erottavia piirteitä. Tutkin myös tutkielmassani, miten romaanissa hyödynnetään kuolemaa ja miten se niin sanotusti “ratkaisee” hahmojen kohtaloita ja arvottaa heitä “hyvän” ja “huonon” sotilaan akselilla.