Työhyvinvointi, työuupumus ja työn imu luokanopettajan työssä
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin luokanopettajien tämänhetkisen työhyvinvoinnin tilaa. Lisäksi
tarkasteltiin, millaisessa yhteydessä työympäristötekijät ja stressinhallintakeinot olivat
työuupumukseen ja työn imuun sekä millaista työhyvinvointia työuupumus ja työn
imu osoittivat ja välittivät luokanopettajan työssä. Tutkimuksen perusjoukkona olivat
Suomen perusopetuksen luokkien 1–6 luokanopettajat, joista satunnaisotannalla tutkimusjoukoksi
muodostui 111 opettajaa. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin internetissä
vastattavalla kyselylomakkeella vuoden 2006 loka- ja marraskuussa. Aineistoa
analysoitiin käyttäen tilastollisia analysointimenetelmiä, ja aineiston kuvaamiseen käytettiin
tilastollisia tunnuslukuja.
Tutkimuksen mukaan suurin osa opettajista piti työtään haastavana, viihtyi työssään
hyvin ja piti työkykyään korkeana. Kuitenkin kolmannes opettajista olisi ollut valmis
vaihtamaan toiselle ammattialalle tai toiseen kouluun töihin. Työn yksittäisistä stressitekijöistä
kiire, melu, opetuksen valmistelu ja oppilaiden yksilöllisen käsittelyn korostaminen
aiheuttivat opettajille eniten stressiä. Stressi ilmeni useimmiten fysiologisina
oireina, kuten selkäsärkynä, päänsärkynä ja unihäiriöinä, mutta kaikkiaan opettajat ilmoittivat
kokevansa työstressiä aiempiin tutkimuksiin verrattuna vähän. Myös työuupumusta
opettajilla ilmeni keskimääräisesti vähän. Työuupumusoireista yleisin oli
uupumusasteinen väsymys, josta 49 % opettajista kärsi vähintäänkin jonkin verran.
Työn imua opettajat kokivat puolestaan keskimäärin runsaasti. Työn imun ulottuvuuksista
eniten koettiin omistautumista, jota esiintyi runsaana 80 %:lla opettajista. Yksilötason
stressinhallintakeinoista opettajat käyttivät eniten tehtäväsuuntautuneita hallintakeinoja,
ja työyhteisöstä saatavan sosiaalisen tuen määrän opettajat arvioivat keskimääräisesti
korkeaksi. Työympäristötekijät olivat keskeisesti yhteydessä työuupumukseen ja
työn imuun niin, että työn vaatimukset, työstressi ja yksittäisten työstressitekijöiden
määrä olivat yhteydessä työuupumukseen, kun taas opettajan kokemat hallintamahdollisuudet
työssään olivat yhteydessä työn imuun. Työhyvinvointia osoittavina muuttujina
työuupumus ja työn imu olivat käänteisessä yhteydessä keskenään, minkä lisäksi työuupumus
oli yhteydessä lisääntyneeseen psykosomaattiseen oireiluun. Työhyvinvointia
välittävinä tekijöinä ne olivat yhteydessä – työuupumus heikkoon ja työn imu korkeaan
– työkykyyn ja työviihtyvyyteen.
Johtopäätöksenä tutkimuksen perusteella voitiin todeta, että työn vaatimukset ja työntekijän
hallintamahdollisuudet olisi tärkeää huomioida työpaikalla. Tällöin voitaisiin pyrkiä
suojaamaan työntekijöitä liiallisilta vaatimuksilta ja stressitekijöiltä sekä vahvistamaan
työntekijän hallintamahdollisuuksia. Samalla voitaisiin ehkäistä työntekijän työuupumusta
ja kohentaa työn imua, mikä olisi tärkeää siksi, että työuupumuksen ja työn
imun havaittiin sekä osoittavan että välittävän hyvinvointia työssä.
Kuvaus
Siirretty Doriasta