Kansallinen turvallisuus suojelun kohteena vientivalvonnassa ja rikosoikeudessa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan kansallisen turvallisuuden suojelemista oikeushyvänä kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnan ja rikosoikeuden kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, ilmentääkö kansallisen turvallisuuden sisällyttäminen lain kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (500/2024) 6 §:n 4 momenttiin ja rikoslain 46 luvun säännöksiin rikosoikeuden tehtävien systemaattista muutosta. Tarkastelu keskittyy kriminalisointitasolla, jonka vuoksi tarkastelussa hyödynnetään kriminalisointiperiaatteita. Tarkemmin teoreettisena viitekehyksenä toimii kriminalisointiperiaatteista oikeushyvien suojelun periaate, joka määrittää kriminalisointien hyväksyttävät perusteet, rikosoikeuden legitimiteetin ja sen tehtäväkenttää.

Tutkimusmenetelmänä on oikeusdogmatiikka kriminaalipoliittisella orientaatiolla. Tutkielmassa systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta ja analysoidaan, kuinka valtion turvallisuusintressien vahvistuminen vaikuttaa rikosoikeuden rakenteeseen ja sen suojaamien intressien laajuuteen.

Tutkimustulosten mukaan kansallisen turvallisuuden sisällyttäminen vientivalvonnan kriminalisointeihin heijastaa rikosoikeuden tehtäväkentän laajenemista yksilöön kohdistuvien oikeushyvien suojelusta kollektiivisten ja valtiollisten intressien suojelemiseen. Kansallinen turvallisuus on luonteeltaan abstrakti ja vaikeasti määriteltävä oikeushyvä, joka haastaa rikosoikeuden perinteisen legitimointiperustan. Rikosoikeus näyttäytyy sen nojalla yhä selkeämmin valtion turvallisuuspoliittisia tavoitteita toteuttavana välineenä, mikä kuvastaa turvallistamiskehityksen ja protektionismin vahvistumista suomalaisessa kriminaalipolitiikassa.

Johtopäätöksenä tutkielma esittää, että kehitys ilmentää tehtäväkentältään laajenevaa rikosoikeutta, jossa turvallisuus- ja valtiolliset intressit nousevat yksilönvapauden rinnalle puolustamaan sitä osin sen kustannuksella.