Esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheen yhteistyö : Tapaustutkimus Rauman pikkunorssissa ja normaalikoulussa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkimuksessa tutkittiin esi- ja alkuopetuksen välistä yhteistyötä Rauman pikkunorssissa ja normaalikoulussa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää käytänteitä ja toimintatapoja, jotka esi- ja alkuopetuksen yhteistyön toteuttamisessa näiden kahden yksikön välillä ovat käytössä. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitä merkityksiä esi- ja alkuopettajat kokevat nivelvaiheen yhteistyöllä olevan opettajalle ja oppilaalle. Nivelvaiheen tutkimus on tärkeää, sillä yhteistyön toimivuuden avulla pystytään mahdollistamaan oppilaiden sujuva siirtyminen Pikkunorssin esiopetuksesta Normaalikoulun alkuopetukseen. Madaltamalla kynnystä yhteistyön avulla voidaan vaikuttaa positiivisesti oppilaan koulun aloitukseen ja koulun toimintakulttuuriin sopeutumiseen. Onnistuneella nivelvaiheen yhteistyöllä on mahdollista vaikuttaa myönteisesti oppilaan tulevaan koulumenestykseen. Pikkunorssin ja Normaalikoulun esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheen tutkimus on ajankohtainen pikkunorssin esiopetuksen laajenemisenkin myötä, sillä syksyllä 2023 pikkunorssiin tulee myös toinen esiopetusryhmä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tapaustutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimukseen haastateltiin kolmea Rauman pikkunorssin esiopetuksessa työskentelevää varhaiskasvatuksen opettajaa ja kahta Rauman normaalikoulun alkuopetuksen luokanopettajaa. Haastattelut jakautuivat kahden lukuvuoden ajalle keväälle 2022 ja 2023 ja aineisto analysoitiin tyypittelyä ja teemoittelua käyttäen. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että yhteistyötä halutaan kehittää monipuolisemmaksi ja säännöllisemmäksi. Yhteistyön kannalta olennaisena opettajat pitivät esiopetusryhmän ja alkuopetusluokkien läheistä sijaintia. Yhteistyön rakentumiselle puolestaan nähtiin haasteena Pikkunorssin esiopetuksen toiminnan ja näin myös yhteistyön aloitus koronarajoitusten aikaan 2021 syksyllä, jolloin sisätiloissa kokoontuminen ja ryhmien yhdisteleminen oli kiellettyä. Haasteeksi katsottiin myös aikaresurssien riittämättömyys ja aikataulujen yhteensopimattomuus koulutusinstituutioiden välillä.