Asianmukaisia toimenpiteitä vai haitallisten vaikutusten vähentämistä? : Yritysvastuudirektiivin riskiperusteinen huolellisuusvelvoite

Abstract

Yritysvastuun toteuttaminen on aiemmin perustunut vapaaehtoisiin toimenpiteisiin, joita yritykset ovat toteuttaneet omaehtoisesti erilaisten kestävää toimintaa koskevien suositusten perusteella. Sittemmin yrityksille on haluttu asettaa kestävää toimintaa koskevia oikeudellisia velvoitteita. Velvoitteiden perusteella yritysten täytyy ryhtyä toteuttamaan vastuullisia ja kestäviä toimenpiteitä, mutta toteuttamisen haluttaisiin tapahtuvan yrityksen omilla keinoilla. Metasääntely on sääntelyä, jonka tavoitteena on se, että säänneltävä alkaa toteuttamaan omaa itsesääntelyä. Yritysvastuun kannalta hyvässä metasääntelyssä tulisi oikeuskirjallisuuden perusteella ensiksi edellyttää, että yritykset korjaavat ne haitat, joita on jo aiheutunut, mutta lisäksi muuttavat toimintatapojaan niin, että haitallisia vaikutuksia ei jatkossa ilmenisi. Tämä on restoratiivista eli korjaavaa vastuuta. Toiseksi sääntelyssä tulisi määritellä, että yritykset ovat oikeudellisesti vastuussa siitä, miten ne toteuttavat itsesääntelyä. Kolmanneksi sääntelyllä pitäisi vielä varmistaa, että vastuunalaisuus toteutuu, mikä edellyttää sitä, että kiinnostuneet sidosryhmät ja yleisö voivat saada tietoa yritysten toteuttamista toimenpiteistä ja pääsevät arvioimaan niitä. EU:n yritysvastuudirektiivin tarkoituksena on vähentää yritysten haitallisia vaikutuksia ja yhdenmukaistaa kestävää toimintaa koskevaa sääntelyä. Yritysvastuudirektiivissä yrityksille asetetaan haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia koskeva huolellisuusvelvoite, jonka täyttämiseksi yritysten tulee toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä. Tutkielmassa tarkastellaan direktiivin sääntelytapaa ja pyritään erityisesti selvittämään, johtaako huolellisuusvelvoitetta koskeva sääntely siihen, että yritysten pitää vähentää haitallisia vaikutuksiaan. Huolellisuusvelvoitetta koskevien säännösten sisältö selvitetään lainopin menetelmien, kuten oikeuslähde- ja tulkintaoppien avulla. Lisäksi selvitetään, johtaako sääntelytapa siihen, että yritykset ovat oikeudellisesti vastuussa ja myös yhteiskunnallisesti vastuunalaisia siitä, että ne toteuttavat tehokkaita itsesääntelytoimenpiteitä. Tutkielmassa ehdotetaan, että asianmukaisten toimenpiteiden riskiperusteinen toteuttamistapa johtaa siihen, että yritysvastuudirektiivin sääntelytapa ei tue restoratiivisen vastuun toteutumista. Tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että yritykset halutaan mukaan kestävyystavoitteiden saavuttamiseen, mutta sääntelyssä ei aseteta sellaisia velvoitteita, joiden kautta yritysten pitäisi vähentää tehokkaasti haitallisia vaikutuksiaan.