Hajautettu autonominen organisaatio globaalissa taloudessa ja yhteiskunnassa : erityissääntelyn merkitys käyttöönoton edistämisessä

Abstract

Lohkoketjuteknologia on noussut yhdeksi nykyajan disruptiivisista innovaatioista. Tunnetuimman käyttötarkoituksensa virtuaalivaluuttojen lisäksi lohkoketjuteknologian ominaisuudet mahdollistavat luoda uusia tapoja organisoitua ja harjoittaa yhteistoimintaa ilman kolmansien osapuolten auktoriteettia ja varmennusta. Hajautettu autonominen organisaatio (Decentralized Autonomous Organization, DAO) on innovaatio, jolla on potentiaali haastaa vakiintuneita toimintamalleja siitä, miten ymmärrämme organisaatioita, vaihdantaa ja omistajuuden rakenteita. Hajautetut autonomiset organisaatiot toimivat lohkoketjuteknologiaan perustuvien älysopimusten avulla. Älysopimukset suorittavat automaattisesti niihin koodatut toimenpiteet ennalta määriteltyjen ehtojen täyttyessä. Tämä tekee hajautetusta autonomisesta organisaatiosta virtuaalisen organisaatiomallin, jossa hallinto ja päätöksentekoprosessit toimivat ilman keskitettyä hallintoa luoden läpinäkyvämmän ja osallistavamman organisaatiorakenteen perinteisiin hierarkkisiin organisaatioihin verrattuna. Tämä tutkielma esittää, että lohkoketjuteknologialla ja DAO:illa sen hyödyntämismuotona on potentiaali muuttaa institutionaalisella tasolla taloudellisen toiminnan rakenteita ja olla perustavanlaatuisessa roolissa tulevaisuuden globaalin talousjärjestelmän muovaamisessa. Potentiaalin realisoituminen edellyttää kuitenkin DAO:n oikeudelliseen tilaan ja sen teoreettiseen jäsentelyyn liittyvän epävarmuuden selkeyttämistä. Tällä hetkellä DAO:ja koskevan erityissääntelyn puuttuessa useimmista oikeusjärjestyksistä, lainkäyttäjille on tyypillistä tulkita DAO jäsentensä vapaamuotoiseksi yhteenliittymäksi, jonka ominaisuudet vaihtelevat oikeudenkäyttöalueittain. Tällainen tulkinta johtaa useimmissa oikeusjärjestyksissä siihen, että DAO ei saa oikeushenkilöllisyyttä ja jäsenet saattavat olla rajoittamattomassa vastuussa yhteenliittymän velvoitteista. Tämä on ilmeinen riskitekijä, joka rajoittaa DAO:jen laajempaa käyttöönottoa osana taloutta. Tutkimus esittää, että DAO:n täyden potentiaalin ja laajamittaisen käyttöönoton saavuttaminen edellyttää oikeushenkilöllisyyden ja rajoitetun vastuun puuttumisen ratkaisemista DAO:ja koskevalla erityissääntelyllä. Erityissääntelyn tulisi pyrkiä luomaan toimintaympäristö, joka mahdollistaa innovatiivisia teknologisia ratkaisuja sekä innovatiivisten liiketoimintamallien syntyä. Tämä toteutetaan parhaiten mahdollistavalla erityissääntelyllä, joka ottaa huomioon perinteisten rajoitetun vastuun yhtiöiden taustalla olevat oikeuspoliittiset tavoitteet.