Suomen exit-verotuksen suhde EU-oikeuteen EVL 52 e.3 §:ään liittyvissä yritysjärjestelyissä
811.19 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset890
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sulautumista, jakautumista ja liiketoimintasiirtoa koskevaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL, 24.61968/360) 52 e.3 §:n exit-verosäännöstä sekä sen suhdetta Euroopan unionin (EU) oikeuteen. Exit-verotus mahdollistaa rajat ylittävissä yritysjärjestelyissä realisoitumattomien arvonnousujen verotuksen sillä hetkellä, kun verovelvollisen kiinteään toimipaikkaan kuuluvat varat siirtyvät yritysjärjestelyn seurauksena EU:n alueella. Realisoitumattomien arvonnousujen verotukseen perustuva exit-verosääntely on luonteeltaan erityissääntelyä kansallisiin yritysjärjestelyihin nähden, jonka vuoksi EU-oikeudellinen ulottuvuus korostuu exit-verotuksessa.
Tutkielmalla pyritään oikeusdogmaattisen tutkimusmetodin avulla löytämään vastaus siihen, millä oikeusperusteilla säännöksen perusteella maksuunpantava exit-vero on hyväksyttävää EU-oikeuden näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan yritysjärjestelydirektiivin (2009/133/EY) säännöksiin pohjautuvan EVL 52 e.3 §:n exit-verosäännöksen hyväksyttävyyden ulottavuutta sekä punnitaan Suomen verotusvallan turvaamista suhteessa EU:n perusvapauksiin. Tutkielmassa tarkastellaan vero-oikeudellisina kysymyksinä lisäksi tulon realisoitumista sekä exit-verotuksessa realisoituvan veron maksuunpanon ajankohtaa. Tutkielman keskeisen osan muo-dostavat Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisut. Suhteellisen tuoreessa unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisussa C-292/16, A Oy tutkittiin EVL 52 e.3 §:n exit-verosäännöksen suhdetta SEUT 49 artiklan sijoittautumisvapauteen. Euroopan unionin tuomioistuin antoi asiassa C-292/16, A Oy merkittävän ennakkoratkaisun EVL 52 e.3 §:n exit-verosäännöksen kannalta, jossa se totesi säännöksen olevan SEUT 49 artiklan sijoittautumisvapauden vastainen siltä osin kuin säännös ei mahdollista exit-veron maksun myöhempää ajankohtaa.
Ratkaisun myötä EVL 52 e.3 §:n exit-verosäännöstä ei sen nykymuodossa voida soveltaa sen EU-oikeuden vastaisuuden vuoksi. Tutkielmassa lopussa arvioidaan säännöksen muutostarpeita sekä mahdollisia ratkaisuehdotuksia sen EU-oikeuden vastaisuuteen veronkiertodirektiivin (2016/1164/EU) maastapoistumisverotusta koskevien säännösten sekä tuoreen hallituksen esityksen luonnoksen yritysten maastapoistumisverotuksen muuttamisesta (VM079:00/2019) avulla. Vaikka yritysten maastapoistumisverotusta koskeva lainmuutoshanke onkin vielä alkuvaiheessa, näyttäisivät suunnitellut lainmuutokset niiden astuessa voimaan poistavan EU-oikeuden näkökulmasta keskeisimmät ongelmat EVL 52 e.3 §:n soveltamisessa.