Robert Nozickin kokemuskone: Kahden todellisuuden teorioista ja niiden luomisesta
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset256
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämä kandidaatintutkielma käsittelee Robert Nozickin (1938–2002) kokemuskonetta
filosofisten teorioiden ja hypoteesien muodostamisen näkökulmasta. Tutkielman
varsinainen tutkimuskysymys on se, miten filosofian alalla etenkin utilitarismin ja
hedonismin kritiikistään hyvin tunnettu ajatuskoe, kokemuskone, voisi edesauttaa
filosofisten teorioiden ja hypoteesien muodostamista.
Tutkielmani näkökulma perustuu Sara Kier Präemin ja Asbjørn Steglich-Petersenin
artikkeliin ”Philosophical thought experiments as heuristics for theory discovery”,
jonka avulla tarkastelen kokemuskonetta käsittelevää kirjallisuutta. Ajatuskokeet
voivat tarjota vastaesimerkin, joka voi mahdollistaa jo olemassa olevan teorian
kehittämisen ajatuskokeen avulla. Vastaesimerkit voivat puuttua jonkin teorian tai sen
osa-alueen riittävyyteen tai välttämättömyyteen. Näitä teorian parantamisia
ajatuskokeen avulla Präem ja Steglich-Petersen nimittävät ad hoc -korjauksiksi.
Ajatuskokeet voivat myös tarjota valmiin mallin, jota voi hyödyntää muunlaisiin
filosofisiin tarkasteluihin etenkin muokkaamalla alkuperäistä ajatuskoetta.
Metodologisesti kiinnostavia tapauksia ovat ajatuskokeet, jotka jonkinasteisen
säännöllisyyden puitteissa auttavat uusien hypoteesien ja teorioiden muodostamista.
Tutkielmassani päädyn siihen johtopäätöksen, että kokemuskone on metodologisesti
kiinnostava ajatuskoe, jota on käytetty ja on mahdollista käyttää teorianmuodostuksen
apuna. Sitä voi hyödyntää sekä vastaesimerkkinä että mallina teorioiden ja
hypoteesien muodostamisessa. Teorian kehittämisestä vastaesimerkin avulla esittelen
Fred Feldmanin totuuteen mukautettua asenteellista hedonismia, joka on teoriana
vastaus valheellisten nautintojen ongelmaan, jonka tunnetuin esimerkki kokemuskone
on.
Teorianmuodostukseen kokemuskone tarjoaa myös valmiin mallin, jota voi hyödyntää
muunlaisiin filosofisiin tarkasteluihin. Tästä esimerkkinä käsittelen Paul Forresterin
artikkelia ”The Desire Machine”. Artikkelissa kokemuskoneen pohjalta muodostetaan
uusi ajatuskoe, halukone, jonka avulla haluteoriaa pyritään kehittämään. Paremman
teorian tulisi hyväksyä ulkopuolinen standardi, halujen sopivuus, joka osittain
määrittäisi sitä, kuinka paljon subjektin tyydyttynyt halu tuottaa hyvinvointia. Sopivat
halut voidaan määritellä subjektin todellisista haluista riippumatta. Huomioin
tutkielmassani myös sen, että kokemuskoneen uuden kyselytutkimuksiin nojaavan
kritiikin myötä kokemuskoneen mallia voi mahdollisesti hyödyntää myös empiiristen
kysymysten tarkasteluun.