"Olisi muitakin keinoja kuin väkivalta" : Kouluväkivallan vähentäminen opettajien näkökulmasta
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset351
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Kouluissa tapahtuvat väkivaltatapaukset ovat yleistyneet viime vuosien aikana. Kouluista kerättävällä
tiedolla voidaan suunnitella keinoja, joilla kouluväkivaltaa pystytään vähentämään. Tämän pro gradu -
tutkielman tarkoituksena oli selvittää opettajien kokemuksia kouluväkivallasta. Tutkimuksessa
tutkittiin opettajien näkemyksiä siitä, mistä kouluväkivallan esiintyminen johtuu sekä heidän
esittämiään keinoja väkivallan vähentämiseen koulussa. Tässä tutkimuksessa kouluväkivallalla
tarkoitetaan koulussa esiintyvää oppilaiden välistä fyysistä väkivaltaa.
Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena, joka sisälsi sekä määrällistä että laadullista
aineistoa, kyselyn ja yksilöhaastatteluiden avulla. Tutkimukseen osallistui 28 opettajaa, jotka
työskentelivät joko luokanopettajan, aineenopettajan, erityisluokanopettajan tai laaja-alaisen
erityisopettajan tehtävissä alakoulussa tai yläkoulussa. Haastatteluihin osallistui kymmenen
vapaaehtoista kyselyyn vastannutta opettajaa. Määrällisen aineiston analyysi tapahtui tilastollisin
menetelmin. Haastattelujen analysoinnissa hyödynnettiin sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa
sisällönanalyysia.
Tutkimustulosten mukaan useissa kouluissa esiintyy väkivaltaa viikoittain ja määrä on kasvanut viime
vuosina. Opettajien mukaan väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa. Väkivallan ilmenemisen muodoista
tavallisimpia olivat töniminen ja lyöminen. Väkivalta oli opettajien mukaan yleisempää
erityisopetuksessa kuin yleisopetuksen luokilla ja sitä tapahtui erityisesti vapaammissa tilanteissa,
kuten välitunneilla. Opettajien esittämät syyt väkivallan esiintymiselle olivat moninaisia ja ne liittyivät
joko yksilöön, kouluyhteisöön tai yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Yksilöön liittyvinä syinä mainittiin
käytöksen ja mielenterveyden haasteet, neurokehitykselliset häiriöt sekä perhetausta. Kouluyhteisöön
liittyviä syitä olivat haasteet oppimisympäristössä ja oppilaantuntemuksessa. Yhteiskunnallisista
ilmiöistä opettajat nostivat esille maailmantilanteen, kuten sodat ja pandemia, väkivallan ihannoinnin,
sosiaalisen median ja inkluusion. Myös tunne- ja vuorovaikutustaitojen heikkeneminen nostettiin esille
ja niiden nähtiin kuuluvan kaikkiin yläteemoihin. Keskeisimpinä keinoina kouluväkivallan
vähentämiselle mainittiin kouluyhteisön toimintaan liittyviä seikkoja, joita olivat oppilaantuntemus,
kouluhyvinvoinnista huolehtiminen, ryhmäyttäminen, tunnekasvatus, kurinpidolliset keinot, koulun
yhteiset toimintatavat ja mahdollisuus kouluttautua väkivaltaisissa tilanteissa toimimiseen. Opettajat
korostivat myös opettajien välisen sekä moniammatillisen yhteistyön tärkeyttä. Oppilaaseen liittyvänä
keinona nähtiin yhteistyö huoltajien kanssa.
Tulosten perusteella voidaan todeta kouluväkivallan olevan moniulotteinen ilmiö, johon ei ole
yksiselitteistä syytä tai keinoa sen vähentämiseen. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti lasten ja
nuorten hyvinvoinnin tukemiseen esimerkiksi moniammatillisen yhteistyön avulla. Myös tunne- ja
vuorovaikutustaitojen opettamista tulisi lisätä.