Ennakkoperinnön vaikutus lesken tasingon määrään

Abstract

Avioliittolain 94 a §:n mukaisella ennakkoperintövastikkeella turvataan lesken asema jäämistöosituksessa. Kun jompikumpi puolisoista on antanut ennakkoperintöä avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan, se vähentää osituslaskelmassa yhteisen omaisuuden säästöä ja lähtökohtaisesti myös lesken tasingon määrää. Ennakkoperintö lisätään laskennallisesti osituslaskelmaan, jolloin leski saa sen tasingon muodossa takaisin. Jos annettu ennakkoperintö on ollut ylisuuri, lisätään laskelmaan vain se osa, mikä on mahdollista, jolloin lesken tasinko jää vajaaksi.

Tutkielman tarkoituksena on selventää, millainen luovutus on perintökaaren 6 luvun mukaan ennakkoperintöä. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi, millä laskennallisilla keinoilla lesken tasingon määrä voidaan turvata annettu ennakkoperintö huomioiden. Lähtökohtana tutkielmassa on, ettei ennakkoa saanut perillinen ole velvollinen palauttamaan mahdollista ylisuurta osaa ennakkoperinnöstä, jolloin tulkinnanvaraista on, miten ylisuuri osa jaetaan lesken ja perillisten kesken. Tutkimusmetodina käytetään lainoppia. Tarkoituksena on tuoda esiin järjestelmän tulkintahaasteita ja vastata niihin voimassa olevan oikeuden mukaan.

Tutkielman perusteella ennakkoperintöä on käytännössä mikä tahansa perittävän olosuhteisiin nähden arvokas lahjanluontoinen etuus, joka on annettu perilliselle. Ennakkoperinnön määrittäminen perustuu tämän lisäksi ensisijaisesti perittävän määräykseen ja olosuhteisiin. Perittävän pysytellessä passiivisena on tarkoituksenmukaista, että rintaperillisille annetut luovutukset oletetaan ennakkoperinnöksi ja muille perillisille annettuja ennakkoja ei oleteta. Lesken antamat ennakkoperinnöt voidaan samoin edellytyksin ottaa huomioon mutta vain, jos ne on annettu puolisoiden yhteisille perillisille.

Tutkielmassa päädytään siihen, että ylisuuresta ennakkoperinnöstä aiheutunut puute voidaan tasata lisäämällä laskelmaan perittävältä jäänyttä vapaata omaisuutta tai vapaasta omaisuudesta annettuja ennakkoperintöjä. Mikäli tästä huolimatta ennakkoa ei voida lisätä täysimääräisesti, puute tulee jakaa suhteellisesti lesken ja perillisten kesken. Laskelmissa on huomioitava, että liialliset lisäykset voivat kuitenkin vähentää tasingon määrää.

Voidaan sanoa, että ennakkoperintösäännösten tulkinta on aina yksilöllistä sen antajan tarkoitus ja varat huomioiden, minkä vuoksi tarkempia säännöksiä ei ole mahdollista luoda. Ennakkoperintölaskelmat sisältävät puolestaan tapauskohtaista harkintaa, mitkä ennakot voidaan lisätä laskelmaan vähentämään puutetta ja mitkä ennakot jätetään laskelmien ulkopuolelle ottaen huomioon kaikki annetut ennakot.Tutkielman johtopäätöksenä järjestelmä tarjoaa riittävät ja oikeudenmukaiset keinot ennakkoperinnön huomioimiseen jäämistöosituksessa, eikä lesken tasingon määrää ole syytä turvata enempää perillisten kustannuksella.