Geenivarojen saatavuus ja hyödynjako keinona edistää biodiversiteetin suojelua

Abstract

Biodiversiteettisopimuksen ja siihen liittyvän Nagoyan pöytäkirjan tavoitteena on, että geenivarojen käytöstä saadut hyödyt jaetaan oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla. Nagoyan pöytäkirjan mukaan sen tavoitteena on oikeudenmukaisen ja tasapuolisen hyödynjaon avulla myös edistää biologisen monimuotoisuuden eli biodiversiteetin suojelua. Nagoyan pöytäkirjassa esitetyn biodiversiteetin suojelua edistävän vaikutuksen olemassaolo on kuitenkin kyseenalaistettu laajasti geenivarakysymyksiä käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, voivatko geenivarojen saatavuus- ja hyödynjakomekanismit eli ABS-mekanismit Nagoyan pöytäkirjassa esitetyn tavoitteen mukaisesti edistää biodiversiteetin suojelua. Koska ABS-mekanismien vaikutus biodiversiteetin suojeluun on luonteeltaan välillinen, arvioin tutkielmassa myös, onko ABS-mekanismeilla edellytykset omien välittömien tavoitteidensa saavuttamiseen.

Metodiltaan tutkielma sijoittuu pääasiassa ympäristöoikeudellisen arviointi- ja ohjauskeinotutkimuksen alaan, mutta hyödynnän tutkielmassa myös muita tutkimusmenetelmiä, kuten lainoppia. Tutkielman kohteena ovat biodiversiteettisopimus ja siihen liittyvä Nagoyan pöytäkirja. Tutkielman lähdeaineisto koostuu erityisesti ABS-sääntelyä koskevasta kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta sekä biodiversiteetin tilaa ja Nagoyan pöytäkirjan tehokkuutta koskevista arvioinneista ja raporteista.

Tutkielman perusteella ABS-mekanismeilla on edellytykset saavuttaa välittömät tavoitteensa, ja ne voivat myös jossain määrin edistää biodiversiteetin suojelua. ABS-mekanismien on oletettu edistävän biodiversiteetin suojelua taloudellisesti kannustamalla suojelutoimenpiteiden tekemiseen ja rahoittamalla suojelutoimenpiteitä, mutta käytännössä realistisimmat edistämistavat liittyvät geenivarojen käytöstä saataviin muihin kuin rahallisiin hyötyihin. Vaikka ABS-mekanismit voivat edistää biodiversiteetin suojelua, niiden suojelua edistävä vaikutus on rajallinen. ABS-mekanismeja ei sovelleta läheskään kaikkien maailman valtioiden geenivaroihin, ja biodiversiteetin köyhtymisen keskeisimmistä syistä ABS-mekanismit voivat vaikuttaa lähinnä elinympäristöjen muuttumiseen. Keskeinen tutkielman havainto on, että tutkimussektorin rooli ABS-järjestelmässä sekä geenivarojen käyttäjänä että biodiversiteetin suojelua edistävien hyötyjen tuottajana on keskeinen. Tästä syystä ABS-sidosryhmien on tarpeellista tunnistaa tutkimussektorin yhteys biodiversiteetin suojeluun ja geenivarojen tarjoajien omiin etuihin.