Oman ääntämisen tietoinen havainnointikyky tilanteessa, jossa kuulopalautteeseen tuotetaan odottamaton sävelkorkeuden perturbaatio

Abstract

Oman äänen havainnointia ja motorista kontrollia tutkitaan usein kokeilla, joissa tuotetaan lyhyt keinotekoinen muutos johonkin puheen aistipalautekanavaan puheen tai äännön aikana. Näitä keinotekoisia muutoksia kutsutaan perturbaatioiksi. Perturbaatiokokeissa voidaan esimerkiksi tehdä koehenkilöiden kuulokkeista kuuluvaan omaan ääntöön reaaliaikaisesti hetkellinen sävelkorkeuden perturbaatio. Tyypillisesti sävelkorkeusperturbaatiokokeissa koehenkilöiden äännöissä on tapahtunut perturbaation alkamisen jälkeen sävelkorkeuden muutos perturbaation suunnasta vastakkaiseen sävelkorkeuden suuntaan.

Tässä tutkielmassa selvitimme perturbaatiokokeen avulla havaitsevatko neurotyypilliset aikuiset (n=30) 75 sentin kokoisen yllättävän sävelkorkeusperturbaation, kun heidän tarkkaavaisuutensa on äännön aikana suunnattu visuaaliseen työmuistitehtävään. 75 senttiä vastaa suuruudeltaan kolmea neljäsosaa puolisävelaskeleesta. Näin suuri sävelkorkeuden muutos omassa äännössä havaitaan tyypillisesti lähes aina, mutta kokeessamme vain puolet perturbaation saaneista koehenkilöistä havaitsi sen tietoisesti. Tämä tulos saattaa johtua tarkkaamattomuuskuurouden ilmiöstä, jonka mukaan ympäristössä tapahtuvia yllättäviä ääniä saattaa jäädä tietoisen tarkkaavaisuuden ulkopuolelle, jos tarkkaavaisuus on kohdistettu johonkin tehtävään, joka ei liity yllättävään ääneen. Koehenkilöille ei kerrottu kokeen perturbaatiosta etukäteen, ja he tekivät tässä tutkielmassa analysoidussa kokeen osassa vain yhden perturboidun äännön. Aikaisemmissa perturbaatiokokeissa koehenkilöt ovat tehneet useampia perturboituja ääntöjä, ja koehenkilöt usein myös tietävät etukäteen kokeiden perturbaatioista. Kokeessamme oli myös kontrolliryhmä (n=39), jonka osallistujille ei tehty äännön aikana perturbaatiota.

Kuulopalautejärjestelmä on yksi ääntämisen aikana puhetta monitoroiva aivojen taho, jonka toiminta on tutkimuskirjallisuuden mukaan paljolti tiedostamatonta. Tämä järjestelmä vertaa puhesuorituksesta tulevaa kuulopalautetta aivojen sisäiseen malliin siitä, miltä tuotettavien äänteiden tulisi kuulostaa. Vertailun seurauksena järjestelmä lähettää tarvittaessa korjaavia käskyjä, jotta sisäinen kohdeäänne saavutettaisiin paremmin. Kokeessamme selvisi, että monelle perturbaation saaneelle koehenkilölle äännön korjausliikkeet eivät olleet tahdonalaisia tai tiedostettuja. Ne koehenkilöt, jotka eivät huomanneet tietoisesti perturbaatiota, tekivät suurempia kompensatorisia sävelkorkeuden muutoksia ääntöönsä perturbaation alkamisen jälkeen kuin ne koehenkilöt, jotka huomasivat perturbaation. Jatkossa tutkimusta voi laajentaa logopedisiin asiakasryhmiin, jotta saadaan tietoa eri sairauksien vaikutuksesta oman äänen havainnointiin, ja sen korjausliikkeiden mahdolliseen tiedostamiseen.