Vanhemman osallisuuden mahdollisuudet lapsen huostaanottoprosessissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin selvittää vanhemman osallisuuden mahdollisuuksia lapsen huostaanottoprosessissa sekä tunnistaa mahdollisesti vanhemman osallisuuden tukemista edistäviä tai estäviä tekijöitä. Aineisto koostui 14 englanninkielisestä vertaisarvioidusta aikavälille 2017–2025 sijoittuvasta tutkimusartikkelista, joista kuusi (6) tutkimusartikkelia sijoittuu Englantiin (näistä kaksi Skotlantiin), kolme (3) tutkimusartikkelia Norjaan, yksi (1) Ruotsiin, yksi (1) Liettuaan, yksi (1) Yhdysvaltoihin ja yksi (1) Belgiaan ja yksi (1) Australiaan. Aineiston analyysivaiheessa hyödynsin teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmää, jossa arvioin vanhempien osallisuuden mahdollisuuksien toteutumista Osallisuuden kehät -mallin arviointikehystä hyödyntäen sosiaalisissa suhteissa, kohtaamisen instituutioissa sekä yhteiskunnan jäsenyyden tasolla. Osallisuutta edistävien ja mahdollisesti estävien tekijöiden tunnistamisessa hyödynsin osaltaan lastensuojelujärjestelmän orientaation -käsitettä. Analyysin mukaan huostaanoton vaikutukset heijastuivat laajasti vanhempien sosiaalisiin suhteisiin vanhempien jäädessä pois vanhemmuuden mukanaan tuomista sosiaalisista suhteista, kuten päiväkodin, koulun ja harrastusten piiristä. Vanhemmat alettiin nähdä lapsensa menettäneinä, epäonnistuneina, jopa vaarallisina ja he tulivat torjutuiksi läheisten ihmisten taholta. Torjutuksi tulemisen kokemukset saivat vanhemmat vetäytymään sosiaalisista suhteistaan ja jättämään kertomatta lapsensa huostaanotosta työyhteisössä, ystäville tai jopa perheelle. Kohtaamisen instituutioissa vanhemman osallisuuden mahdollistuminen oli varsin vähäistä ja osattomuus ilmeni kohtaamattomuutena, tuen puutteena vaihtoehdottomuuden kokemuksena. Toisaalta aineistossa oli myös kuvauksia onnistuneesta yhteistyöstä lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa, joihin viitattiin mm. sanoilla ystävällisyys ja puhumisen helppous. Aineistossa löytyi myös kuvauksia saavutetuista osallisuuden kokemuksista muissa palveluissa, kuten tuki-, neuvonta- ja vertaistuellisissa palveluissa. Vertaistuellinen apu tarjosi vanhemmille väylän puhua lapsen huostaanottoon liittyvistä vaikeista tunteista, ilman että kukaan tuomitsi heitä. Yhteiskunnan jäsenyyden tasolla vanhemman osallisuuden toteutumisen mahdollistuminen jäi pääosin vanhemman ulottumattomiin. Lapsensa menetettyään vanhemmat eivät täyttäneet enää yhteiskunnan heille asettamia vanhemmuuteen liitettyjä normeja, mikä langetti heidän päälleen stigman. Yhteiskunnalta edellytetyt palvelut, kuten mielenterveyden palvelut tai oikeudellinen neuvonta jäi vanhempien saavuttamattomiin tai he eivät olleet oikeutettuja palveluihin. Aineistossa oli tunnistettavissa osallisuutta estäviä ja edistäviä tekijöitä. Osallisuutta estävinä tekijöinä tunnistettiin palveluiden heikko saatavuus tai niiden puute. Lähdeaineiston mukaan palveluiden estyminen ei ollut sidoksissa eri maiden lastensuojelujärjestelmien orientaatioon, sillä palveluiden saannin haasteet oli lähdeaineistossa läpileikkaava ilmiö riippumatta maan lastensuojelujärjestelmän orientaatiosta. Saannin esteeksi muodostui yhteiskunnan valtarakenteissa havaitut eriarvoistavat käytännöt. Vanhempien vallitsevia olosuhteita ei myöskään tunnistettu tai tunnustettu. Lisäksi huomionarvoiseksi nousi yhteisen ymmärryksen puuttuminen tilanteesta, joka osaltaan saattoi vanhemmalta estää tarpeenmukaisen palveluiden saannin. Osallisuutta edistäväksi tekijäksi tunnistettiin kohtaamisen tärkeys, vanhemman olosuhteiden tunnistaminen ja tunnustaminen, jotta jaetun ymmärrys tilanteesta mahdollistuu.