Makuparina taide ja viini : Tarinallisuus kokemuksen jäsentäjänä
476.72 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmani koostuu kahdesta osasta ja pohjautuu Porin taidemuseon kanssa yhteistyössä toteutettuun Makuparina taide ja viini -konseptiin, jonka olen itse kehittänyt yhdessä amanuenssi Heidi Porttilan kanssa. Ensimmäiseksi avaan konseptin synnyn teoreettista taustaa autoetnografisena toteutuksena. Hyödynnän teosten ja viinien parituksessa jälkistrukturalismista ja semioottista viitekehystä tarkastellessani taidetta ja viiniä merkkeinä, joita hahmotan suhteessa sisäiseen tarinaani ja henkilöhistoriaani viinimestarina. Toiseksi tarkastelen, kuinka tarinallisuus ja taiteidenvälisyys vaikuttavat kohteen kokemiseen ja sen mieleen painamiseen. Tässä aineistonani toimii kolme Makuparina taide ja viini -tilaisuutta, jotka ajoittuivat syksyyn 2025. Näiden pohjalta toteutin kaksi haastattelua sekä kyselylomakekeruun niin osallistuja- kuin verrokkiryhmiltä. Lisäksi yksi tilaisuuksista noudatti lähinnä kanssakulkijuusmenetelmää. Tutkielma on kokonaisuudessaan autoetnografinen, sisältäen oman osallisuuteni niin makuparien luomisessa, tilaisuuksien ohjaamisessa kuin keskustelevuudessakin.
Tavoitteeni on nostaa esiin taiteiden- ja tieteidenvälisen yhteistyön merkitystä kulttuurintuotannossa ja tuoda lisäarvoa taidemuseon perustoiminnalle houkuttelemalla uusia kävijöitä tuttujen kiinnostuksenkohteiden ulkopuolelta. Tulosten analysoinnissa hyödynnän aineistolähtöistä induktiivista sisältöanalyysia ja lähilukua. Keskityn fenomenologiseen lähestymistapaan, jossa aistitut kohteet ja tunnetut asiat ilmenevät merkityksellisinä. Aineistosta nousseiden alateemojen kautta pyrin luomaan yleistettävyyttä yksittäisistä kokemuksista.
Keskeisenä tuloksena voin todeta tarinallisuudella olevan vaikutusta kokemukseen. Pääasiassa muutos tapahtui positiivisempaan suuntaan ja lisäsi videoteokset poisluettuna teosten oivaltavuutta, turvallisuutta ja kutsuvuutta. Vaikka teen yleistyksiä keräämästäni aineistosta, tämän tutkimuksen puitteissa ei kuitenkaan voi muodostaa kovin laajoja päätelmiä, vaan ennemmin rohkaista kysymyksen jatkojalostamiseen ja lisätutkimukseen. Kokemuksen kiinnittyminen tunnepitoisesti osaksi tarinaa luo mahdollisuuksia parempaan mieleen painumiseen. Tätä olisikin kiinnostava tutkia jatkossa edelleen ja palata tämän aineiston ja tutkimusryhmän pariin esimerkiksi vuoden päästä.