Indeksikaalisuus Fregestä Kaplaniin : David Kaplanin teorian onnistumiset ja rajoitteet indeksikaalien semantiikassa

Abstract

Tämän tutkielman tarkastelun kohteena on David Kaplanin semanttinen teoria indeksikaaleista sekä sen kohtaama kritiikki. Esittelemällä Kaplanin teorian ja sen kohtaaman kritiikin, pyrin hahmottelemaan, kuinka laaja-alaisesti teoria onnistuu selittämään indeksikaalit. Indeksikaalit, kuten sanat ”minä”, ”tänään” ja ”tuolla”, ovat kielellisiä ilmauksia, joiden viittauksen kohde kiinnittyy puhekontekstissa. Kaplan lähestyy indeksikaaleja fregeläistä perinnettä vastustaen, minkä takia tutkielmassa perehdytään ensin Gottlob Fregen käsitykseen indeksikaaleista. Fregen mukaan ilmaisukonteksti on osa täydellistä ajatusta eli lauseen sanamuoto on yksin epätäydellinen ja täten vaatii lausumiskontekstin olosuhteita ilmaistakseen täydellisen ajatuksen. Indeksikaali ”minä” tuottaa kuitenkin Fregen teorialle haasteita, minkä vuoksi Frege päätyy esittämään, että ”minä-ajatukset” ovat yksityisiä, eli vain ajattelijan itse käsittämiä. Tämä asettuu muun muassa John Perryn mukaan ristiriitaan Fregen kielen objektiivisuuden ja intersubjektiivisuuden kanssa. Myös Kaplan pitää Fregen näkemystä puutteellisena ja esittää, että indeksikaaleilla on sekä karakteri että sisältö: indeksikaaleja käytetään niiden karakterin eli kielellisen säännön mukaisesti ja käyttökontekstissa ilmaisun sisältö kiinnittyy viittauksen kohteeseen. Indeksikaalit ovat myös suoraan viittaavia eli itse olio on osana propositiota. Kaplanin teorialla on vakiintunut asema indeksikaaleja selittävänä teoriana, sillä se onnistuu selittämään, miten indeksikaaleja voidaan semantiikassa käsitellä. Aivan kaikessa teoria ei kuitenkaan ole onnistunut. Kaplanin teorian kritiikki kohdistuu muun muassa indeksikaalien suoraan viittaavuuteen sekä kontekstin käsitteeseen, minkä vuoksi ongelmia ilmenee kompleksisten demonstratiivien osalta sekä vastaaja-pulmassa. Esittelen myös Perryn esimerkin ”sotkuisesta ostajasta” ja indeksikaalisten uskomusten tuomasta haasteesta: Kaplanin teoria ei onnistu kattavasti selittämään kognitiivisten uskomusten roolia suhteessa käyttäytymiseen. Lopuksi käsittelen Susanne Bobzienin uudelleentulkintaa Fregen yksityisistä minä-ajatuksista ja nostan fregeläisten tai kognitiivisten teorioiden varteenotettavuuden indeksikaalisten uskomusten selittämisessä. Hahmottelen Kaplanin teorian onnistuneeksi juuri indeksikaalien semantiikassa ja formaalissa operoinnissa, mutta puutteelliseksi subjektiivisen ja psykologisen ulottuvuuden kattamisessa.