Minkä taakseen jättää, sitä edestään etsii : Kummitusten etsintä, paikalliset merkitykset ja menneisyyden kummittelu Oulunsalon harmaista käydyissä verkkokeskusteluissa

Abstract

Kummitustarinat herättävät kuulijoissaan tunteita, tulkintaa ja toimintaa. Tämän lisäksi ne sitoutuvat usein tiettyyn paikkaan, saaden merkityksensä etenkin niiden paikallisista menneisyyden kerrostumista. Tutkielma lähestyy uskomustarinoiden innoittamaa ostensiivista toimintaa, sekä tapoja, joilla uskomustarinoita tulkitaan suhteessa niiden tapahtumapaikkaan. Erityisesti internetissä esiintyvää uskomustarinaa – Oulunsalon harmaita – tutkimalla pyrin esittämään, millaisia merkityksiä uskomustarinan innoittamalle toiminnalle annetaan, sekä miten tunnekokemuksien ja uskon kysymykset näkyvät niistä kerrotuissa kommenteissa. Tämän lisäksi tutkielma käsittelee Oulunsalon harmaiden kummituksille annettuja paikkasidonnaisia tulkintoja, sekä niistä kumpuavia menneisyyden ja nykyisyyden jännitteitä. Tutkielma käsittelee siis toiminnan, tulkinnan sekä menneisyyden ja nykyhetken merkityksiä uskomustarinoiden kehyksessä. Tutkielma lähestyy keskustelupalstojen kommenteista muodostettua aineistoa teoriaohjaavan laadullisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin viitekehys rakentuu tarinatutkimuksen sekä hauntologian käsitteistä. Tutkielmassa merkityksellisiä käsitteitä ovat tarina ja ostensio, joka tarkoittaa tarinan toteuttamista. Tämän lisäksi hauntologian teoriat ovat tutkimukselle tärkeitä. Näin tutkielmassa sitoutuvat yhteen ajatukset uskomustarinoiden kummituksista, sekä niiden mahdollisesti esiin tuomista metaforisista kummituksista. Aineiston analyysissä nousee esiin, miten Oulunsalon harmaiden uskomustarinan innoittama toiminta on erityisesti tunnekokemuksien merkitystä korostavaa paikalla vierailua. Tarinan paikalle toteutetut tutkimusretket eivät välttämättä kuvaa uskoa tarinan kummituksiin, vaan retkiä toteutetaan erityisesti niiden sosiaalisten ja tunteita herättävien ominaisuuksien vuoksi. Vaikka usko mainitaan aineistossa, jää se usein toissijaiseksi suhteessa tunnekokemuksiin. Tarinan paikkaan liittyvät historialliset tapahtumat – niin yksittäisten ihmisten traagiset kohtalot kuin myös laajemmat historialliset tapahtumat kuten sodat – tulevat esiin tarinan ja sen kummituksien tulkinnassa. Paikan menneisyys toimii uskomustarinoiden tulkinnassa kuin todisteena tarinan todenmukaisuudesta, mutta nämä tulkinnat myös mahdollisesti kertovat yhteisöä yhä vaivaavista tapahtumista. Historian tietäminen ja sen läsnäolo – niin tulkinnoissa kuin myös tarinoiden maisemassa – sitoutuvat uskomustarinoiden aavemaiseen tunnelmaan. Tutkielma myös esittää miten Oulunsalon harmaita käsittelevissä keskusteluissa niiden uskomustarina toimii kehyksenä, jonka avulla tuodaan esiin alueen yhteisön sosiaalisia jänniteitä. Uskomustarinoiden kummituksia hyödynnetään siis vallankäytön ja toiseuttamisen välineinä.