"Koska minä kuljen ihmisen vaatteissa, niin minä olen ihminen." : Ihmiseksi tuleminen Leena Krohnin romaanissa Ihmisen vaatteissa

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään ihmisyyden rakentumista Leena Krohnin romaanissa Ihmisen vaatteissa (1976). Tavoitteena on selvittää, mistä osista ihmisyys romaanissa rakentuu, ja miten se eroaa eläimyydestä. Kysymystä lähestytään analysoimalla romaanin päähahmojen, pelikaanin ja Emil-pojan, kehitystä kohti ihmisyyttä. Pelikaani päättää romaanissa ryhtyä ihmiseksi. Emil taas on kasvamassa lapsesta aikuiseksi, jonka tulkitaan liittyvän siirtymään eläimyydestä ihmisyyteen.

Tutkimuksen teoriapohjana toimii posthumanismi ja eläinfilosofia. Teoriapohjan hengessä tutkimuksessa käytetään eläimestä termiä ei-inhimillinen eläin, jolloin termi ”eläin” laajenee kattamaan sisäänsä tasavertaisesti sekä ihmisen että toislajiset eläimet.

Tutkimuksen loppupäätelmä on, että Ihmisen vaatteissa esittää ihmisyyden prosessina, ei valmiiksi annettuna. Lapset kirja asettaa lähemmäs eläimyyttä kuin aikuiset, ja aikuiseksi kasvamisen tulkitaankin tarkoittavan samalla ihmiseksi kasvamista. Kirja uskoo posthumanistisessa hengessä elävien olentojen samanarvoisuuteen, ja kyseenalaistaa ihmisen paremmuuden. Ihmisyys näyttäytyy kirjassa kulttuurisena konstruktiona, ihmisen itselleen luomana erityisyytenä. Loppupäätelmä siis on, että ihmisyys näyttäytyy kirjassa ennen kaikkea sopimuksina ja rajanvetoina, ihmisen haluna olla jotain muuta kuin eläin.