Rakkautta sodassa : Suomalaisnaisten ja saksalaissotilaiden rakkaussuhteet Katja Ketun teoksessa Kätilö ja Paula Havasteen teoksessa Yhden toivon tie
610.59 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset552
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten suomalaisessa nykykirjallisuudessa on kuvattu
suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden rakkaussuhteita toisen maailman sodan
aikana. Aihetta on käsitelty ja uusinnettu kotimaisessa kirjallisuudessa 1950-luvulta
alkaen aina nykypäivään asti, eikä aiheen suosio näytä laantuvan. Tutkielmani aineistona
ovat Katja Ketun teos Kätilö (2011) ja Paula Havasteen teos Yhden toivon tie (2012).
Tavoitteeni on selvittää, millaista kulttuurista muistia teokset tuottavat suomalaisnaisten
ja saksalaissotilaiden välisistä rakkaussuhteista. Tarkastelen sitä, millaisilla keinoilla
näitä suhteita kuvataan. Pohdin, miten nämä rakkaussuhteet vaikuttavat kohdeteosten
suomalaisnaisiin.
Analysoin kohdeteoksia kulttuurisen muistin näkökulmasta. Kulttuurisella muistilla
tarkoitetaan niitä erilaisia muistamisen traditioita ja instituutioita, joilla eri kulttuurit
muistelevat ja pitävät yllä omaa menneisyyttään. Kulttuuriselle muistille on keskeistä se,
miten eri yhteisöt muistavat ja muistelevat menneisyyttään ja mikä merkitys näillä
muistamisen tavoilla on yhteisön ja yksilöiden kulttuurille ja identiteetille. Päälähteenäni
toimii Marita Hietasaaren teos Sodan muisti (2016), jossa hän analysoi suomalaisia sotaa
käsitteleviä teoksia kulttuurisen muistin näkökulmasta. Käytän tulkintojeni tukena myös
historiallista taustatietoa, joka suurilta osin edustaa uutta sotahistoriaa, joka on
vaikuttanut paljon 2000-luvulla ilmestyneisiin historiallisiin romaaneihin.
Molemmissa kohdeteoksissa toistuu samoja piirteitä kuin saman aihepiirin aikaisemmissa
teoksissa, mutta molemmat teokset tuottavat myös uudenlaista kulttuurista muistia
suomalaisnaisten ja saksalaissotilaiden suhteista. Esimerkiksi Yhden toivon tiessä
naispäähenkilö toistaa kuvaa kevytmielisestä naisesta, joka tavoittelee avioliittoa
saksalaissotilaan kanssa ja pyrkii siihen ulkonäkönsä avulla. Ulkonäköön turvautuminen
ei kuitenkaan teoksessa saa pelkästään turhamaisia piirteitä, vaan se muodostuu
naispäähenkilön voimavaraksi selviytyä. Kätilössä naispäähenkilö ei ole pelkästään uhri,
vaan selkeästi toimija, joka myös itse tekee moraalittomia tekoja. Teos luo uudenlaista
kulttuurista muistia, jossa moraalista neuvotellaan myös naisen tekojen kohdalla.