Alakoulusta yläkouluun : Luokanohjaajien kokemuksia sosiaalisten suhteiden merkityksestä ja mahdollisuuksista vaikuttaa näihin suhteisiin siirtymävaiheessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisena luokanohjaajat kokevat siirtymävaiheen alakoulusta yläkouluun ja millaisia vaikutusmahdollisuuksia he kokevat olevan tämän vaiheen onnistumisessa ja eri sosiaalisten suhteiden tukemisessa. Siirtymävaiheen onnistumista tarkasteltiin opettaja-oppilassuhteen, kaverisuhteiden ja lapsi-vanhempisuhteen näkökulmista. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Jokainen sosiaalinen suhde on oma kategoriansa. Aineiston analyysissa seurataan näitä suhteita ja teoriapohjaa tulkiten vastauksia lapsen sisäisiin ja ulkoisiin suojatekijöihin sekä itsetuntoon ja resilienssiin. Haastateltavat kokivat siirtymävaiheen sekä riskinä että mahdollisuutena. Uuden alun mahdollisuus ja vanhan taakan taakse jättäminen nähtiin etuna ja taas kaverittomuus, irrallisuus, itsetunnon ongelmat ja kotitausta uhkina. Kaverisuhteet nähdään suurimpana vaikuttavana tekijänä ja perustana onnistuneelle siirtymävaiheelle. Itsetunto ja harrastuneisuus liittyvät sosiaalisten suhteiden tukeviin elementteihin. Sukupuolierot nousevat esiin ja tyttöjen sosiaaliset suhteet ovat herkempiä riskeille, kun taas poikien sosiaaliset suhteet koetaan mutkattomammiksi. Lapsi-vanhempisuhde voi olla sekä merkittävä suojatekijä että riskitekijä. Kun kotitausta on riskitekijä, koetaan samalla vaikutusmahdollisuudet heikoiksi. Tilanteeseen on vaikea puuttua. Haastateltavat kokivat luokanohjaajan ja opettajan roolinsa merkittäväksi, vaikka he kokevatkin hankalissa tilanteissa voimattomuutta. Haastateltavat pitävät opettajan persoonaa ja kykyä kohdata nuori oleellisena suojamekanismina. Samalla korostuu myös opettajien erot, kiinnostusta nuorien pärjäämistä kohtaan ei kaikilla nähdä.