Provokaatio ja vastaanotto Miley Cyrusin ja JoJo Siwan uudelleenbrändäyksissä : Queer-feministinen analyysi musiikkivideoista ja julkisesta kritiikistä

Abstract

Tässä musiikkitieteen kandidaatintutkielmassa tarkastelen provokaatiota ja vastaanottoa kahden yhdysvaltalaisen pop-artistin, JoJo Siwan ja Miley Cyrusin, uudelleenbrändäyksissä. Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten ja miksi näiden artistien seksuaalinen ja performa-tiivinen provokaatio on saanut negatiivisen julkisen vastaanoton. Aineistoina ovat Cyrusin musiikkivideo ”We Can’t Stop (Director’s Cut)” (2013) ja Siwan ”Karma” (2024), joita ana-lysoin kulttuurisen lähiluvun ja sisällönanalyysin tavoin. Tutkimuksen tarkoituksena on laa-jentaa keskustelua queer- ja naisartistien tutkimukseen populaarimusiikin kentällä, sekä tuoda esiin ajankohtaisia kysymyksiä liittyen queer-politiikkaan ja feminismiin. Teoreetti-nen viitekehys rakentuu pääosin Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuutta koskevan teorian ympärille. Tähän yhdistän näkökulmia queer-tutkimuksesta, feministisestä media-tutkimuksesta sekä bränditeoriasta. Tutkielmassa käsittelen erityisesti sitä, kuinka artistien esittämä seksuaalisuus, queer-identiteetti ja ”paha tyttö”-imago muodostuvat julkisiksi per-formansseiksi, ja miten ne vastustavat yleisön odotuksia naisartistien käyttäytymisestä ja roolimallina toimimisesta. Tulosten perusteella Siwan ja Cyrusin esittämä provokatiivisuus herättää voimakkaita reaktioita, koska se haastaa normatiivisia käsityksiä naiseudesta, suku-puolesta, seksuaalisuudesta ja lapsenomaisesta viattomuudesta. Tutkielma osoittaa, että mo-lemmat artistit toimivat sekä uhrin että uhan roolissa kulttuurisen seksualisoinnin kentällä, ja heidän musiikkivideonsa feministisinä ja queer-teoreettisina kannanottoina.

This bachelor’s thesis in musicology examines provocation and public reception in the re-branding of two American pop artists, JoJo Siwa and Miley Cyrus. The aim is to explore how and why these artists’ sexual and performative provocations have generated negative public responses. The primary materials are Cyrus’s music video "We Can’t Stop (Direc-tor’s Cut)" (2013) and Siwa’s "Karma" (2024), which are analyzed using cultural close rea-ding and content analysis. This research seeks to broaden scholarly discussion on queer and female artists in the field of popular music and to highlight contemporary issues related to queer politics and feminism. The theoretical framework is primarily based on Judith But-ler’s theory of gender performativity and is complemented by perspectives from queer stu-dies, feminist media theory, and branding theory. The thesis focuses especially on how the artists’ expressions of sexuality, queer identity, and “bad girl” imagery function as public performances that challenge societal expectations of female artists and their roles as role models. The findings suggest that the provocative personas of Siwa and Cyrus evoke strong reactions because they defy normative understandings of femininity, gender, sexuality, and childlike innocence. The thesis demonstrates that both artists occupy positions of both threat and victim within the landscape of cultural sexualization, and that their music videos serve as feminist and queer-theoretical statements.