Intensiiviset tutkimusasetelmat ja kausaalinen selittäminen

Abstract

<p><br></p><p><u>Sosiologi Andrew Sayer ajatuksen kahdesta tutkimusasetelmien tyypistä. Intensiivisissä tutkimusasetelmissa tutkitaan yhtä tai pientä määrää tapauksia tyypillisesti laadullisin menetelmin tarkoituksena selvittää sitä, miten jotkut prosessit toteutuvat, mikä tuottaa sosiaalisissa prosesseissa muutoksia, mitä toimija jossain tilanteessa tekevät. Ekstensiivisissä tutkimusasetelmissa tutkitaan suurta määrää tapauksia tyypillisesti tilastollisin menetelmin tarkoituksena selvittää säännönmukaisuuksia, tunnusomaisia piirteitä ja rakenteita jossain kiinnostuksen kohteena olevassa joukossa eli populaatiossa. Tämän artikkelin kannalta kiinnostava on Sayerin teesi, jonka mukaan vain intensiivisissä tutkimusasetelmissa tuloksena on kausaalisia selityksiä. Ekstensiiviset asetelmat saavat tyytyä tuottamaan ”kuvailevia, edustavia yleistyksiä, joista puuttuu selityksellinen syvyys (explanatory penetration)”.</u></p><p><br></p><p>Olennaista tässä Sayerin argumentille on, että hänelle kausaalinen selittäminen on selitys, jossa keskeinen on ilmiöissä vaikuttavien mekanismien ajatus. Kausaaliseksi selitykseksi ei riitä, että kahden asiantilan A ja B välillä osoitetaan olevan säännönmukainen yhteys. Tällaisen havainnon tekee selitykseksi vasta se, että pystytään kuvaamaan se kausaalinen mekanismi jonka kautta A tuottaa B:n. Tätä on kutsuttu selittämiseksi mekanismin avulla tai mekanismiseksi selittämiseksi. Selityskäsitys on olennainen osa kriittistä realismia, jota Sayer edustaa, mutta se kuuluu myös eräisiin muihin metodologisiin lähestymistapoihin, kuten analyyttiseen sosiologiaan. </p><p><br></p><p>Kaksikymmentä vuotta myöhemmin ilmestyi Pertti Tötön kirja <em>Syvällistä ja pinnallista </em>(2004), jossa käsitellään selittämisen ja erilaisten tutkimusasetelmien suhdetta periaatteessa samanlaisesta tieteenfilosofisesta näkökulmasta kuin Sayer. Töttö hyväksyy kriittisen realismin mukaisen käsityksen yhteiskunnallisesta todellisuudesta ja mekanismisen selittämisen mallin. Vastakkainasettelu intensiivisen ja ekstensiivisen asetelman välillä tiivistyy Tötöllä vastakkainasetteluksi laadullisen ja määrällisen tutkimuksen välillä. Huolimatta samanlaisesta lähestymistavasta Sayerin kanssa Töttö päätyy kausaalisen selittämisen osalta täysin päinvastaiseen tulokseen kuin Sayer. Kausaalinen selitys kuuluu Tötön mukaan vain kvantitatiiviseen tutkimukseen eli ekstensiivisiin asetelmiin.</p><p><br></p><p>Ottaen lähtökohdaksi Sayerin ja Tötön erilaiset näkemykset tässä artikkelissa pohditaan, millä tavoin ja missä määrin kausaalisen selittämisen ajatus on relevantti intensiivisiä tutkimusasetelmia soveltavissa tutkimuksissa. Intensiivisillä tutkimusasetelmilla tarkoitetaan tässä pienten tapausmäärien (small-N) tutkimuksia, joissa ei sovelleta tilastolliseen mallintamiseen perustuvia analyysimenetelmiä. Pienten tapausmäärien tutkimusta on monta lajia, mutta tässä kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti etnografiset ja historiallis-sosiologiset tapaustutkimukset. Niissä saatetaan käyttää tilastoja aineistona, mutta analyysi on pääsääntöisesti laadullista.</p><p><br></p><p>Kausaalinen selitys yhteiskuntatieteissä ymmärretään tässä tietyllä tavalla korjatun mekanismiselityksen mallin mukaisesti. Mekanismiselityksen idea vaatii sitä, että oletettua kausaalista yhteyttä pitää kyetä <em>elaboroimaan</em>, eli tutkijan tulee esittää, millä tavoin kysymyksessä oleva yhteys toteutuu toimijoiden toiminnan kautta. Tavallisesti tällainen elaboraatio samastetaan tilanteessa vaikuttavan mekanismin kuvauksen kanssa. Korjatussa mallissa elaboraatio koostuu toimijakuvasta ja toimijaan vaikuttavista mekanismeista sekä toiminnan konteksteista. </p>