Kuntien harkintavallan rajat suosia lapsiperheitä asuintonttien luovutuksessa – yhdenvertaisuusperiaatteen ja oikeuskäytännön linjaukset

Abstract

Kuntien harkintavalta suosia lapsiperheitä tontinluovutuksen valintaperusteissa aiheuttaa jännitettä kuntien harkintavallan rajojen sekä yhdenvertaisuusperiaatteen välille. Kunnat omaavat laajan harkintavallan, mitä tulee tontinluovutuksen valintaperusteiden määrittämiseen. Kuntien laajaan harkintavaltaan vedoten tehty tietyn ryhmän suosiminen tontinluovutuksessa voi kuitenkin johtaa yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseen menettelyyn. Tällöin herää kysymys siitä, milloin kunnat voivat käyttää harkintavaltaansa tontinluovutuksessa tietyn ryhmän suosimiseen niin ettei yhdenvertaisuusperiaate vaarantuisi. Jännitteen luoman ongelmallisten tilanteiden ratkaisemiseksi on pyritty vastaamaan lain, oikeuskirjallisuuden sekä oikeuskäytännön muodostaman kokonaisuuden avulla. Lain sekä oikeuskirjallisuuden tarkoituksena on määrittää yhdenvertaisuusperiaatteen asettamat reunaehdot kunnan harkintavallan käytölle, kun taas puolestaan oikeuskäytäntö pyrkii tarkentamaan näiden reunaehtojen sisällön käytännön merkitystä. Pyrin tutkielmassani vastaamaan kysymykseen siitä, miten yhdenvertaisuusperiaate rajaa kuntien mahdollisuutta käyttää harkintavaltaansa tontinluovutuksessa lapsiperheiden suosimiseen sekä mitkä ovat suosimisen taustalla vaikuttavat hyväksyttävät perusteet. Tutkielmani ajankohtaisuus on sidoksissa kuntien pyrkimykseen vahvistaa elinvoimaisuuttaan väestörakenteen muutosten ja väestönkehityksen haasteiden keskellä. Tutkielmassani käytän metodina lainoppi eli oikeusdogmatiikkaa. Tulkitsen sekä systematisoin voimassa olevaa oikeutta, etenkin kansallista lainsäädäntöä. Voimassa olevan oikeuden tueksi tuon relevantteja oikeustapauksia, joiden ratkaisut perusteluineen muovaa tutkittavan aiheen ympärille oikeudellisen tulkinta- ja soveltamiskehyksen.