Turun ammattikorkeakoulun opettajien näkemyksiä innovaatiokompetensseista

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten Turun ammattikorkeakoulun opettajat ymmärtävät innovaatiokompetenssit, miten he näkevät opiskelijoiden innovaatiokompetenssien kehittyvän opiskelun aikana ja miten opettajat pyrkivät tukemaan opiskelijoiden innovaatiokompetenssien kehittymistä. Tutkimuksessa haastateltiin kahdeksaa Turun ammattikorkeakoulun opettajaa, jotka pyrkivät tietoisesti soveltamaan innovaatiokompetensseja oman opetuksensa suunnittelussa. Innovaatiokompetenssit on nostettu oppimistavoitteiksi Turun ammattikorkeakoulun pedagogisessa strategiassa eli innovaatiopedagogiikassa, jossa niiden on määritelty koostuvan luovuudesta, kriittisestä ajattelusta, aloitteellisuudesta, ryhmätyöskentelytaidoista sekä verkostoitumistaidoista.

Haastateltavat kuvasivat, että innovaatiokompetenssit ovat heidän mielestään tärkeitä taitoja, asenteita ja toimintatapoja, joita tarvitaan muuttuvassa työelämässä. Innovaatiokompetenssien kuvattiin olevan tärkeitä taitoja lähes kaikilla aloilla, eikä niitä voida oppia kirjoista lukemalla. Ne ovat hyvin pitkälle opittavissa olevia taitoja, mutta opiskelijan persoonallisuus tai aikaisemmin opitut toimintatavat saattavat vaikuttaa siihen, kuinka helppoa niiden oppiminen on. Opettajien näkemysten mukaan opiskelijoiden kaikki innovaatiokompetenssit kehittyivät ammattikorkeakouluopintojen aikana, mutta verkostoitumistaidot sekä luovuus kehittyivät joidenkin haastateltavien mielestä vähemmän, kuin muut taidot. Innovaatiokompetenssien kuvattiin kehittyvän parhaiten, kun ne on kytketty yhteen substanssiosaamisen kanssa.

Opettajat kuvasivat pyrkivänsä tukemaan opiskelijoiden innovaatiokompetensseja erilaisilla innovaatiopedagogiikan mukaisilla oppimisympäristöillä ja menetelmillä, joista erityisesti erilaiset opiskelijoita aktivoivat opetusmenetelmät sekä työelämäyhteistyö nousivat esiin. Innovaatiokompetenssien kehittymistä pyrittiin myös tukemaan keskustelemalla työelämässä tarvittavista taidoista opiskelijoiden kanssa, mutta suurin osa haastateltavista ei käyttänyt näistä taidoista käsitettä innovaatiokompetenssit, vaan asiasta pyrittiin puhumaan käytännönläheisemmällä kielellä opiskelijoille. Opettajat pyrkivät myös tekemään innovaatiokompetensseja tietoisiksi opiskelijoille teettämällä itsearviointeja ja reflektioita. Innovaatiokompetenssien objektiivisen arvioinnin kuvattiin kuitenkin olevan opettajalle haastavaa, ja tähän toivottiin lisää koulutusta ja tukea.