Työsuhteen ja kehitysvammaisten työtoiminnan häilyvät erot : Oikeussuhteiden yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien tarkastelua

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, täyttääkö kehitysvammaisten työtoiminta työsuhteen tunnusmerkit. Tulkinta pohjautuu voimassa olevan oikeussääntelyn tarkasteluun, ja tarkastelun kohteena on sekä kansallinen että kansainvälinen oikeussääntely. Aihepiiri on jäänyt vähemmälle huomiolle oikeudellisesti, mutta työtoiminnan epäoikeudenmukaisuuteen kiinnitetään ajoittain huomiota yhteiskunnallisessa keskustelussa. Työtoiminta ei kuulu työoikeuden soveltamisalaan, vaikka muistuttaa tunnusmerkeiltään työsuhdetta. Työsopimuslain mukaiseen työsuhteeseen liittyy työoikeudellinen suojelu, kuten irtisanomissuoja, mikä toisaalta taas puuttuu työtoiminnasta.

Tutkimus on luonteeltaan lainopillinen ja keskittyy voimassa olevan oikeuden systematisointiin ja tulkintaan. Työsuhteesta ja työtoiminnasta on olemassa runsaasti oikeudellista sääntelyä, mutta sääntely on systematisoitu erilleen oikeudenalakohtaisesti työ- ja sosiaalioikeuteen. Työsuhteen sääntely pohjautuu etenkin kansallisesti työsopimuslakiin, mutta myös lain esitöihin ja oikeuskirjallisuuteen. Työtoiminnasta säädetään taas lähinnä sosiaalihuoltolaissa ja vammaispalvelulaissa. Aihepiiriä on tutkittu vain vähän kansallisesti, ja oikeussuhteita on tutkinut lähinnä oikeustieteen tohtori Jaana Paanetoja väitöskirjassaan. Tämän vuoksi tarkastelen myös kansainvälistä oikeussääntelyä, pitkälti Euroopan unionin oikeutta, jossa aihepiiristä on säännelty enemmälti.

Tutkielmani osoittaa, kuinka identtisiä työsuhde ja työtoiminta ovat tunnusmerkeiltään sekä niitä erottavien tekijöiden vähäisyyden. Mikäli työtoiminta täyttää työsuhteen tunnusmerkit, arvioinnissa käytetään kokonaisarviointia ja työsopimuslain 1 luvun 2 §:n poikkeussäännöstä selkiyttämään, voidaanko työtoiminta luokitella työsuhteeksi. Useimmiten työtoiminnan poissulkeminen työsopimuslain soveltamisalasta on perusteltua lain poikkeussäännöksen nojalla, mitä tukee myös oikeussuhteiden luokitteleminen itsenäisiin oikeudenaloihin. Keskeinen loppupäätelmä on siten ymmärtää, miksi työtoimintaa ei luokitella työsuhteeksi, ja miten oikeussääntely tukee kyseistä tulkintaa.