Hukassa omasta halustaan? : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus hatkaamisesta eli nuorten luvattomasta poistumisesta sijaishuoltopaikasta

Abstract

Hatkaamisella tarkoitetaan nuoren luvatonta poissaoloa sijaishuoltopaikasta. Hatkassa olevat nuoret altistuvat hatkojen aikana monille kielteisille kokemuksille, kuten esimerkiksi päihteiden käytölle, rikollisuudelle joko sen uhrina tai tekijänä, väkivallalle, sekä seksuaaliselle hyväksikäytölle. Hatkaamiseen liittyviä tilastoja ei Suomessa ole juurikaan saatavilla, ja esimerkiksi nuorten hatkojen määrän arviointi perustuu poliisille tehtyihin virka-apupyyntöihin. Hatkaamiseen liittyviä väitöskirjatason tutkimuksia on tehty Suomessa vain muutamia, ja suurin osa hatkaamiseen liittyvistä opinnäytetöistä perustuu Pesäpuu Ry:n tekemän Hatkassa-raportin yhteydessä kerättyyn laajaan aineistoon. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia syitä ja tekijöitä hatkaamisen taustalta löytyy, ja millä keinoin hatkaamiseen liittyviä syitä voitaisiin vähentää. Tutkielmassa tarkasteltiin aineistolähtöisesti 14 kansainvälistä tutkimusartikkelia ja verrattiin tutkimuksessa löytyneitä tekijöitä suomalaiseen aineistoon. Kansainvälisestä aineistosta löytyi sekä hatkaan vetäviä, että hatkaan työntäviä tekijöitä. Hatkaan vetävistä tekijöistä tärkeimpiä olivat sosiaaliset suhteet, tahto elää normaalia elämää sekä halu osallistua aktiviteetteihin. Hatkaan työntäviä tekijöitä taas olivat negatiivinen sosiaalinen vuorovaikutus, sijoituspaikan asettamat rajoitukset sekä tylsistyminen. Vastaavat tekijät nousivat esiin myös suomalaisesta tutkimuksesta. Hatkaamisen vähentämiseen liittyvät keinot ja ehdotukset vastasivat suoraan hatkaan vetäviin ja työntäviin tekijöihin. Nuorille tulisi mahdollistaa heidän itse tärkeäksi kokemiensa sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen, mahdollisimman suuri osallisuus heitä koskevassa päätöksenteossa sekä panostaa nuorelle sopivan sijaishuoltopaikan valintaan. Nuorille tulisi myös tarjota erilaisia koulun ja sijaishuoltopaikan ulkopuolisia aktiviteetteja, jotta he kokisivat olevansa samassa asemassa kotona asuvien nuorten kanssa. Sijaishuoltopaikan henkilökunnan olisi tärkeää panostaa hyvän ja luottamuksellisen suhteen luomiseen sijoitettuihin nuoriin, ja tarjota nuorille hatkojen jälkeen tukea ja keskustelua rangaistusten ja rajoitusten sijaan. Hatkaaminen on ilmiö, jonka tutkimiseen ja sitä kautta ehkäisemiseen tulisi käyttää nykyistä enemmän voimavaroja. Hatkassa olevien nuorten etsimiseen ja sijoituspaikkaan palauttamiseen tai hatkaamisen estämiseen ei ole olemassa riittävästi toimivia toimintatapoja. Tämä asettaa erityisen suojelun tarpeessa olevat sijaishuollossa olevat nuoret epätasa-arvoiseen asemaan muiden nuorten kanssa.