Yhteinen huolemme, eriävät näkemyksemme : Kansalaisjärjestöjen, tiedeyhteisön ja hallinnon vastaanotto YK:n Yhteinen tulevaisuutemme -raportille Suomessa 1987–1989

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen YK:n Ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportin Yhteinen tulevaisuutemme, eli Brundtlandin raportin, vastaanottoa Suomessa. Vertailen kansalaisjärjestöjen, tiedeyhteisön ja hallinnon lausuntoja raportista. Laadullisen sisällönanalyysin avulla etsin eroja ja yhtäläisyyksiä eri tahojen vastaanotossa. Hyödynnän analyysissäni myös kestävyystieteen jaotteluita kestävyydelle ja sen muutosteorioille. Aineistoni koostuu Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan asiakirjoista, Tieteellisten seurain valtuuskunnan seminaarimuistiosta ja kokoelmasta, johon on kerätty suomalaisten kansalaisjärjestöjen lausuntoja raportista. Aineistossa näkyi yhteinen huoli ympäristön ja globaalin oikeudenmukaisuuden tilasta. Kaikki toivoivat, että ympäristöteemat otettaisiin vahvemmin mukaan erityisesti talouspolitiikassa. Eroja syntyi kuitenkin suhtautumisessa talousjärjestelmään. Suhtautuminen jatkuvaan kasvuun jakoi aineistoani puolesta ja vastaan. Näkemys kasvusta vaikutti niin ongelman syiden kuin ratkaisujenkin löytämiseen. Liitän tapauksen suomalaisen ympäristöpolitiikan ja -aatteen historiaan. Raportti ja sitä seurannut keskustelu ovat muokanneet kansainvälistä ja kotimaista ympäristöpolitiikkaa suuresti. Ympäristöliike liittyy pitkälti jälkimaterialististen arvojen nousuun 1960-luvun lopussa, mutta 80-luvulla vahvistui myös markkinaliberaali ympäristöajattelu. Aineistossani järjestöt ja tiedeyhteisö edustivat kasvukriittistä ympäristöajattelua ja hallinto liberaalia ympäristöajattelua. Suomea pidetään kiisteltävän todenmukaisesti kestävän kehityksen edelläkävijänä. Tutkielmani on katsaus kestävän kehityksen alkuhetkiin Suomessa.