Sukupuoli, valta ja kapina Beatrice Salvionin romaanissa En pelkää mitään

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani käsittelen sukupuolta, valtaa ja kapinaa italialaisen Beatrice Salvionin romaanissa En pelkää mitään (2024; La Malnata 2022). Romaani sijoittuu 1930-luvun fasistiseen Italiaan, jossa perhe, kirkko ja valtio asettavat tiukat sukupuoliroolit. Tutkielmassani tarkastelen, millaisia sukupuolitettuja rooleja teoksessa rakentuu, miten tytöt kapinoivat patriarkaalista valtaa vastaan sekä miten valta kytkeytyy ruumiiseen. Tutkielmani sijoittuu feministisen kirjallisuudentutkimuksen ja tyttötutkimuksen kentälle. Käsitän tutkielmassani sukupuolen sekä kulttuuriseksi konstruktioksi että ruumiilliseksi todellisuudeksi ja tukeudun analyysissani Michel Foucault’n käsitykseen vallasta. Naisten kuvauksia tarkastellessani hyödynnän myyttejä ja myyttien uudelleenkirjoituksia käsittelevää tutkimusta ja nojaan erityisesti Roland Barthesin myytin määritelmään sekä Alicia Ostrikerin myyttirevision käsitteeseen. Kapinaa tarkastellessani luen teosta Rita Felskin määrittelemänä minuudenlöytämiskertomuksena ja feministisenä kehitysromaanina ja hyödynnän Maria Österlundin kehittämää tyttömatriisia sekä Maria Margareta Österholmin vinon käsitettä. Vallan ja ruumiin kytköksiä analysoidessani tukeudun Iris Marion Youngin ajatuksiin naisen ruumiillisuudesta. Tutkielmassani osoitan, että teoksessa fasistinen yhteiskunta ohjaa tyttöjä ja naisia tottelevaisiksi ja isänmaataan kunnioittaviksi äideiksi ja vaimoiksi. Toisaalta myös miehen rooli näyttäytyy teoksessa kapeana, ja naisten alistaminen ja väkivalta ovat tapoja osoittaa omaa miehuutta ja valtaa. Myös myytit osallistuvat sukupuoliroolien määrittelyyn, ja esimerkiksi kristillinen mytologia ja kulttuuriset kertomusmallit tukevat osaltaan ihannetta nöyrästä, äidillisestä, siveästä ja passiivisesta naisesta. Toisaalta tällaisia asetelmia myös puretaan teoksessa myyttejä uudelleenkirjoittamalla. Valta tuottaa aina myös vastarintaa, ja teos esittää feministisen kehitysromaanin piirteitä mukaillen tytön siirtymän kotiin rajoittuneesta kiltistä ja kunnollisesta tytöstä kohti kapinoivaa tyttöä. Kapina ei kuitenkaan ole staattista, vaan teoksen tytöt liikkuvat kapinan ja sopeutumisen välillä. Valta kietoutuu teoksessa myös ruumiiseen, ja naisen ruumis on toisaalta väkivallan kohde, toisaalta oman identiteetin muotoutumisen ja vastarinnan väline.