Narkolepsian representaatio viihteellisessä mediassa – harhaanjohtavana, koomisena ja vertauskuvallisena

Abstract

Tarkastelen tässä tutkielmassa, miten narkolepsia representoidaan Matkalla Idahoon -elokuvassa ja Simpsonit -sarjan jaksossa. Teoriakehyksenä hyödynnän Stuart Hallin kulttuurisen representaation teoriaa, Richard Dyerin huomioita stereotyypeistä sekä Jerry Palmerin ja Susan Sontagin näkemyksiä sairauden humoristisesta ja vertauskuvallisesta käytöstä. Menetelmänä käytän representaatioanalyysiä ja aineiston lähilukua.

Tutkielmani osoittaa, että aineisto korostaa vain tiettyjä narkolepsian oireita harhaanjohtavasti ja yksinkertaistaen sairauden todellista oirekuvaa, käyttäen sitä myös humoristisena ja vertauskuvallisena tehokeinona. Tällaiset esitystavat voivat vahvistaa stereotyyppisiä käsityksiä ja ylläpitää virheellisiä oletuksia sairaudesta. Johtopäätöksenä korostan, että harvinaisten ja osin näkymättömien sairauksien representaatiot fiktiivisessä viihdemediassa eivät ole neutraaleja, vaan vaikuttavat aktiivisesti siihen, miten sairaudet ymmärretään ja millaisia merkityksiä ja oletuksia niihin yhdistetään.