Eksistentiaalilauseet suomenoppijoiden puheessa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomenoppijoiden suullisissa tuotoksissa esiintyviä eksistentiaalilauseita. Esimerkki prototyyppisestä aineistossa esiintyvästä eksistentiaalilauseesta on kuvassa on kori: (20alku). Tutkielma kuuluu S2-tutkimuksen piiriin, ja sen teoreettisena viitekehyksenä on käyttöpohjaisuuteen nojaavaa kognitiivinen konstruktiokielioppi. Eksistentiaalilauseita analysoidaan DEMfad-mallin avulla, joka mahdollistaa tietyn kielenpiirteen frekvenssin, tarkkuuden ja distribuution kehityksen tarkastelun. Eksistentiaalilauseen tarkkuuden osalta huomioidaan erikseen niin adverbiaalin, verbin kuin e-subjektinkin tarkkuus. Distribuution yhteydessä puolestaan tarkastellaan aineistossa esiintyvien eksistentiaalilauseiden sanajärjestystä, verbien variaatiota, adverbiaalien suuntasijoja ja monikon partitiivimuotoisia e-subjekteja.

Tutkielman aineisto koostuu suomessa pidetyn kuukauden pituisen suomen kielen ja kulttuurin intensiivikurssin alussa ja lopussa opiskelijoilta kerätystä suullisesta aineistosta. Sekä alku- että loppumittauksessa tehtävänantona oli kertoa mahdollisimman tarkasti, mitä kahdessa sarjakuvassa tapahtuu. Aineiston keruutapa mahdollistaa alku- ja loppumittauksessa tuotettujen suullisten aineistojen vertailun ja kurssin aikana tapahtuneen muutoksen havainnoinnin. Kielitaitotasoltaan opiskelijat arvioitiin Eurooppalaisen viitekehyksen (2012) mukaan pääosin tasoille A2 ja B1.

Aineiston eksistentiaalilauseiden suuri frekvenssi ilmentää tehtävänannon perustavanlaatuista vaikutusta lausetyypin tuottomäärään: kuvasarjasta kertominen tuottaa luonnollisesti suuren määrän eksistentiaalilauseita toisin kuin erilainen tehtävänanto tuottaisi. Tulokset osoittavat, että aineiston lokatiivisten adverbiaalien tarkkuus kasvaa mittauskertojen välissä, kun taas e- subjektien tarkkuus heikkenee. Verbien tarkkuus puolestaan on jo alkumittauksessa hyvin suurta eikä merkittävää muutosta tapahdu. Lokatiivisten adverbiaalien tarkkuuden kasvuun vaikuttaa erityisesti teemapaikan odotuksenvastaisten se-pronominien käytön väheneminen. E-subjektien tarkkuuden heikkeneminen puolestaan johtuu erityisesti kompleksisen monikon partitiivimuodon käytön lisääntymisestä eli distribuution kasvusta. Kaiken kaikkiaan eksistentiaalilauseiden tarkkuuden osalta voidaankin sanoa, että adverbiaalien ja verbien tarkkuus hallitaan e-subjektien tarkkuutta paremmin.

Tutkimustulokset osoittavat, että kirjallisten tuotosten tapaan myös puheessa eksistentiaalilauseiden frekvenssi ja distribuutio edeltävät tarkkuuden kehitystä. Edelleen voidaan havaita, että tarkkuuden osalta eniten norminvastaisuuksia esiintyy eksistentiaalilauseiden e-subjekteissa. Yksittäisten informanttien alku- ja loppumittauksessa kerättyjä suullisia tuotoksia vertailtaessa puolestaan voidaan havaita, että eksistentiaalilauseen alatyypiksi luokiteltava omistuslauseen hallinta yleensä edeltää eksistentiaalilauseen hallintaa, mitä myös yleinen opetusjärjestys tukee. Verrattaessa tämän tutkimuksen tuloksia aiempiin eksistentiaalilauseita kirjallisissa tuotoksissa tarkastelleisiin tutkimuksiin voidaan havaita, että suullisessa aineistossa käytetään enemmän pro-sanoja.