Itsensä kehittäminen : Stoalaisten ja Nietzschen käsitysten erot sekä yhdistämisen mahdollisuudet

Abstract

Sekä stoalaisfilosofien että Friedrich Nietzschen ajattelun perintö on säilyttänyt olennaisuutensa nykyaikaisessa elämänfilosofiassa. Varsinkin modernissa länsimaisessa yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassamme henkilökohtaisen kehityksen ideaali on noussut jalustalle. Tässä sosiaalisessa mediassakin näkyvässä itsevoimaantumisen liikkeessä sekä stoalaisten että Nietzschen filosofia on selvästi näkyvissä. Ne liitetään usein yhteen myös akatemiassa niiden välisistä merkittävistä ristiriidoista huolimatta. Tutkielmassani pyrin vastaamaan kysymykseen, voidaanko sekä Nietzschen että stoalaisten filosofioita seurata yhtäaikaisesti välttäen merkittäviä ristiriitoja niistä johdettavien elämänohjeiden välillä. Tämän ratkaisemiseksi on ensin ymmärrettävä syvällisesti näiden filosofioiden välillä vallitsevien erojen syitä. Syvennyn siihen, kuinka sekä Nietzsche että stoalaiset osuivat omalla tavallaan elämän tarkoituksen kysymyksen ytimeen osoittaessaan eettisen toiminnan lähtökohdan löytyvän yksilön henkilökohtaisesta kehityksestä. Tutkielmani tavoitteena on määrittää Nietzschen ja stoalaisten väliset merkittävimmät erot ja ristiriidat mitä tulee käsityksiin hyvän ihmisen ominaisuuksista ja tavasta elää. Esittelen tavoite-etiikan ja prosessietiikan käsitteet tämän aihepiirin erottelussa. Haluan myös selvittää mahdollisuuksia valitsemieni filosofioiden yhtenäistämiseksi. Käytän näiden filosofioiden terapeuttisuutta mittapuuna niiden käytettävyydelle. Vertailukohtana toimii yhteys niiden perinnettä seuranneisiin psykoterapeuttisiin suuntauksiin: kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan sekä psykodynaamiseen perinteeseen. Lopputulemani on, että väistämättömistä dilemmoista huolimatta molempia lähestymistapoja tarvitaan ja niillä on paikkansa ihmisen hyvinvoinnin edistämisessä.