Kaksoisolennaisuuden haasteet elintarvikealan yritysten kestävyysraportoinnissa

Abstract

Kestävyysraportoinnin merkitys on kasvanut merkittävästi yritystoiminnassa viime vuosikymmeninä, ja Euroopan unionin Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) on entisestään lisännyt raportointia koskevia vaatimuksia. Yksi keskeisimmistä muutoksista uuden sääntelyn myötä on kaksoisolennaisuuden periaate, jonka mukaan yritysten on raportoitava sekä toimintansa vaikutuksista ympäristöön ja yhteiskuntaan että kestävyysaiheiden vaikutuksista yrityksen taloudelliseen asemaan. Kaksoisolennaisuuden tavoitteena on parantaa kestävyysraportoinnin läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta, mutta sen käytännön toteutukseen liittyy myös huomattavia haasteita. Tämä korostuu erityisesti elintarvikealalla, jolle ovat tyypillisiä pitkät ja monimutkaiset arvoketjut sekä laaja-alaiset ympäristö- ja yhteiskuntavaikutukset.

Tutkielman tavoitteena on tarkastella kaksoisolennaisuuden merkitystä kestävyysraportoinnissa sekä analysoida siihen liittyviä haasteita elintarvikealan yritysten raportoinnissa. Tutkimuskysymykset jakautuvat teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Kirjallisuuskatsauksessa selvitetään, mitä kaksoisolennaisuus tarkoittaa kestävyysraportoinnin kontekstissa ja millaisia haasteita siihen liittyy aiemman tutkimuksen perusteella. Empiirisen osan tutkimuskysymykset keskittyvät siihen, miten kaksoisolennaisuutta on tulkittu käytännössä elintarvikealan yrityksissä ja havaitaanko yritysten kestävyysraporteissa samoja haasteita kuin kirjallisuudessa on tunnistettu.

Tutkielman empiirinen aineisto koostuu kahden suomalaisen elintarvikealan yrityksen tilikauden 2024 kestävyysraporteista. Aineistosta analysoidaan kaksoisolennaisuuden määrittelyä, olennaisuusanalyysin prosessikuvausta, arvoketjudatan käsittelyä sekä raportointiin liittyviä resurssikysymyksiä. Lisäksi yritysten raportointikäytäntöjä vertaillaan keskenään ja suhteutetaan kirjallisuudessa esitettyihin näkemyksiin.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaksoisolennaisuus on periaatteena perusteltu ja keskeinen osa uutta kestävyysraportointisääntelyä, mutta sen käytännön toteutus on vielä epäyhtenäistä ja osin tulkinnanvaraista. Case-yritykset noudattavat muodollisesti samoja CSRD- ja ESRS-vaatimuksia, mutta niiden tulkinnat kaksoisolennaisuudesta, olennaisuuskynnyksistä ja arviointiprosesseista poikkeavat toisistaan. Erityisesti arvoketjudatan saatavuuteen ja raportointiin liittyvät haasteet sekä lisääntynyt resurssitarve nousivat keskeisiksi ongelmiksi. Tulosten perusteella kaksoisolennaisuus näyttäytyy yrityksille laajana muutosprosessina, jonka onnistunut soveltaminen edellyttää selkeämpää ohjeistusta, kehittyvää osaamista ja vakiintuvia raportointikäytäntöjä.