Huvilan henki : Huvilarannan perhe- ja huvilayhteisön voimavara
7.17 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset549
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani pureutuu porilaisen huvila-alueen, Huvilarannan, kautta
nykyasukkaiden ylläpitämään kulttuuriperintöprosessiin. Laadullisen tutkimukseni
tutkimusaineisto koostuu kuudesta asukashaastattelusta, jotka keräsin vuosina 2020–
2023.Tutkimukseni pääkysymys selvittää asukkaiden kokeman huvilan hengen osuutta
ensitapaamisesta aina asumiseen. Huvilan henki on luomani käsite huvilatutkimuskentälle, jolla
tarkoitan asukkaan yksilöllistä tunnekokemusta huvilastaan. Sivututkimuskysymyksillä
selvitän maiseman vaikutusta asukkaiden ostopäätökseen ja asumiseen sekä viranomaistahojen
ja asukasyhteisön vaikutusta huviloissa ja huvila-alueella tehtäviin toimenpiteisiin.
Huvilaranta kuuluu Museoviraston arvottamana maamme rakennettujen kulttuuriympäristöjen
(RKY) joukkoon. Huvila-alue rajoittuu Porin Pihlavanlahteen ja huvilat ovat suojeltuja 1800-
luvulla perustetun porvarishuvila-alueen harvoja säilyneitä rakennuksia. Niiden
suojelupäätökset ovat1990-luvulta. Asukkaat ovat ostaneet huvilansa 2000-luvulla, kun
Kemiran Vuorikemian tehdas päätti Satakunnan Museon vaikuttamana myydä entiset
arvohuvilat suojavyöhykkeenä toimineen alueen sisältä. Tutkimuskohteina olevat huvilat olivat
pitkään autioina, mikä on vaikuttanut huviloiden säilymiseen alkuperäiskuntoisina. Tämä
seikka vaikuttaa vahvasti asukkaiden huvilan hengen kokemukseen, joka tutkimuksessani
kumpuaa kolmesta jo Venetsia julistuksessa 1960-luvulla tärkeänä pidetystä kulttuuriperintöä
koskevasta arvosta.
Suomessa vapaa-ajan erilaisia asumuksia on lähes 600 000, mutta aiheesta tuotettua tutkimusta
on vain vähän suhteutettuna huvilamäärään. Oman tutkimukseni kautta pyrin tuomaan
rohkeutta huvilatutkimukseen. Kulttuuriperinnön tutkimuksessa on Suomessa tehty
pioneerityötä rakennusperinnön kentällä tuoden suojeluun asukasnäkökulmaa. Oman
tutkimukseni näen kulkevan edellä viitoitetuissa jalanjäljissä. Tutkimuskirjallisuutena olenkin
käyttänyt yliopistomme omien professoreidemme ja jo emerita professorin tuottamaa
kirjallisuutta. Empiiristä tutkimusaineistoa analysoin liittäen laadulliseen tutkimukseen ilmiöitä
tutkivaa fenomenologiaa.